torstai 29. kesäkuuta 2017

Campperikyykkyä ja materialismionnellisuutta.

Tänäpä oli semikomee treeni. Olin päättänyt yläselkää treenata, ja siihen päälle kyykkyä tai sitten olkapäät. Noh, valitsin selkätreenin lisäksi koivet.

-Pyöräilyä 8 min
-Alatalja 12x30kg ja 3x12x35kg
-Kulmasoutu 4x12x15kg
-Alasveto taljassa 4x12x30kg
-Ristitaljassa 4x12x20kg
-Epäkkäät smithissä 4x12x40kg
-Camberkyykkyä 10x27,5kg, 8x47,5kg, 8x60kg, 6x70kg, 5x80kg, 3x90kg ja 2x3x100kg!
-Reiden ojennukset ja koukistukset superina 3x12x25kg
-Vatsat jumppapallolla 2x30




90kg


100kg ( ja tämäkin siis pelkällä lämppävyöllä!)

Strengthshopin sivuilta nappasin tähän kuvan, minkä tyylinen se camber bar on, jos toi nimi ei kerro mitään ja noissa kuvissakaan se ei oikein näy;




Powerteamin salilla se ei oo ihan noin kulmikas, mut siis muuten sama vehje. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun tolla tangolla oon kyykännyt. Kuitenkin siinä saa mukavasti tota keskikroppaa myös käyttää, niin aattelin sillä tehdä. Yllätin itseni, kun tein kaikki sarjat ilman voimannostovyötä, pelkällä lämppärillä menin siis alusta loppuun! Alkaa siis vissiinkin keskikroppa saamaan painieta takasin, JES! Jäi tosi hyvä fiilis tosta kyykystä kyllä. Ja hei, meen Petterikin otti etukyykystä 200kiloa. Molemmilla oli siis hyvä kyykkypv :)




Sit pakko hiukan eka kirota ja sit hehkuttaa...En muista, et kerroinko jo meen pyykinpesukoneesta joka hajos tossa juhannuksena...Prkl kun ärsyttikin. Käväsin siinä meen Sannan luona pesemässä pari koneellista pyykkiä ennen kuin...



PESUTORNI!!! Ei enää pyykkitelineitä tähän valmiiks ylipieneen kämppään. Oon siis joskus Peppelle sanonu, et sit ku toi pesukonee hajoaa, ni pesutorni ois megakova. Ja nyt meillä on se. JES.

Mut sit vielä pakko hehkutaa yhtä toista juttua...

Niinku tossa josain kirjotuksessa kerroin, että sain ekaa kertaa kunnolla mun haukkarin näkyviin, niin oli pakko oikein kaivaa joku vanha "hauispose"kuva...


Että kyl se vaan on ihan oikeesti kasvanu ja näköjään oon saanut kasvatettua myös olkapäät itelleni. Aika hienoo.

No mut sitten...mun selkä. Jossa ei ikinä oo olu mtn erottuvuutta, enkä oo sitä sen koommin edes miettinyt, koska muutenkin mun on alakroppa superisti vastaanottavaisempi kun yläkroppa...


Joo, kuvakulma on eri, mut parempaa ennen-kuvaa en arkistojen kätköistä löytänyt. Ja joo, muutos ei oo iso, mut en olis ikipäivänä uskonut, että mun selkä vois näyttää edes tolta ja varsinkaan tämmösellä rasvamassalla mikä mulla on. Tarkkaa rasvaprosenttia en tiedä, mutta iso se on, sen tiedän.

Nyt kuitenkin pikkuhiljaa unten maille!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

3kk blogiprojektien "päätös".


Nonniin.

Kolme kuukautta sitten, otin blogiin sellaisen projektin, kuin elämäntaparemppa, mutta en itselleni. Kohteena oli Anna ja mun mutsi.

http://vihainenpekoni.blogspot.fi/2017/03/uutta-projektia-blogiin.html

Tosta ylläolevasta linkistä pääsee lukemaan, kun projekti alkoi.

Alotetaan meen äidistä. Heti harmikseni täytyy todeta, että äidistä ei ole oikein mitään ennen kuvaa, joten jälkeenkuvaakaan en laita. Kumminkin äiti sanoi jatkavansa (mikä oli tarkoituskin), niin kuvia tulee varmasti vielä jossain kohtaa.

Äidillä oli taustalla jo muutaman vuoden "laihduttelu" erilaisilla tavoilla ja dieteillä ja menikin alkuun aikaa, ennenkuin kropa pääsi kiinni siihen, että ruokaa tuli säännöllisesti, joten sitähän voi myös kroppa energiana käyttää.  Mutsilla ei mitään tiettyä tavoitetta ollut, joka kyllä olisi hyvä asettaa aina tämmösissä jutuissa.

Kiloja putosi yhteensä rontti viisi kiloa ja senttejä lähti huimat 11 (rinnan ympärys, vyötärö, lantio, vatsan levein kohta, reisi ja käsivarsi)! Kolmessa kuukaudessa äärettömän hyvä tulos. Ottaa huomioon maman iän ja useampi oma sovellus noissa ruokailuissa. Soveltavuus ei todellakaan ole huono asia, kun kyse on elämäntaparempasta. Tulos on todella hyvä ja äiti on miettinyt myös nyt kuntosalijäsenyyttä. Maman ruokavalioon tehdään pieniä muutoksia kun treenit alkaa. Mutsilla on nyt myös tavoite, jota lähdetään yhteistuumin hakemaan. Oon äidistä hirmu ylpeä <3 Ja vielä ylpeämpi oon, että matka jatkuu ja tää asia toteutui juurikin elämäntaparemppana.

Ja itseasiassa sain kumminkin äitiltä kuvat. Tosin asennot ovat täysin erilaiset, joten sinällään nää ei paljoa kerro, mut laitan tähän kuitenkin :)


Tähän vielä mutsin "turinat";

Nonniiin. Kolme kuukauttako siitä nyt. 5. jotain kg pudonnut. Hitaasti, mutta varmasti. Paremminkin olisi voinut mennä, on tunnustettava, että pientä lipsumista on viimeaikoina ollut. Kesä ja kärpäset. Liikunta jäänyt viimeaikoina myös vähemmälle. Pitää taas tarttua itseään niskasta. Kiitos, että olet jaksanut tsempata ja käydä vaakan ja mittanauhan kanssa kahveella. Tämä ei lopu tähän vielä, tavoitteeseen matkani jatkuu ja senkin jälkeen aion elää terveellisimpien elämäntapojen parissa, kumminkin myös sallien itselleni silloin tällöin jotain muuta. Olen oppinut, että elämäntaparemontti ei ole yhtäkuin kurinalainen grammantarkka laihis. Tämä 3kuukautta on ollut todella hyvä startti ja takaraivoon on jäänyt paljon asioita, joita en ennen ole oivaltanut ja asioita, jotka onkin ollut ehkä enemmän mielipidettä, kuin faktaa.

Sitten osioon Anna.

Annalla sen sijaan oli tavoite, jonka hän asetti. Tavoitteena oli painaa 17.6 mennessä kaksinumeroisen luvun verran. Siihen oli aikaa se inan alle kolme kuukautta.  Annala on joksus menneisyydessään olut myls jonkinsorttisia "laihiksia", mutta tähän e.t.remppaan Anna pääsi paremmin kuin hyvin kiinni. Takapakkia (joka toki kuuluu asiaan ) tuli muutamana viikkona (tosin vain satoja grammoja), mutta se ei menoa lannistanut.

No, tuona maagisena lauantaina 17.6 tavoite saavutettiin ja seuraavaan keskiviikkoon mennessä, jolloin oli kulunut se 3kk, oli painoa pudonnut 19,9kiloa ja senttejä lähtenyt ihan huimasti; kahdeksankymmentäyksi senttiä!


" Kolme kuukautta. Kolme kuukautta sitten, kun tää projekti alkoi, niin se tuleva 3kk tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Nyt kumminkin se on takana ja se meni ihan uskomattoman nopeasti. Mitä enemmän aikaa kului ja paino tippui, niin aloin uskomaankin jo asettaamani tavoitteeseen, vaikka aika skeptinen asian suhteen jotenkin olinkin. Pienet takapakit matkanvarrella ei minua lannistanut, sain koko ajan tukea, neuvoja ja ohjeita ja esim. tankkauspäivistä sovittiin. Nyt mä sitten olen 19,9 kiloa kevyempi ja 4 vaatekokoa pienempi, vaikken uskonut tähän pystyväni. Niinkin "pieni" asia kuin ruokavalion kuntoon laitto. Monipuolista ruokaa ja vaihtoehtoja oli. Alkuun tuntui vaikealta syödä niin suuria määriä, mutta siihenkin kyllä sitten ajanmittaan tottui ja alkoi se nälkäkin tulemaan. Kun vertasin ennen ja jälkeen kuviani niin tulin vähän surulliseksi siitä, että olen päästänyt itseni tuohon kuntoon. Samalla tunnen myös ylpeyttä siitä, että onnistuin ja pystyin muuttamaan elämäntapani täysin... Se vaikka välillä herkuttelisi ei meinaa mitään siinä kohtaa kun pystyy sen lopettamaan ja siitä olen ylpeä etten oo palannut siihen samaan mitä oli ennen tästä on hyvä jatkaa kohti valoisampaa ja ennenkaikkea terveellisempää tulevaisuutta"
Myös Anna on ajatellut hankkivansa kuntosalijäsenyyden jossain kohtaa.

Musta on ihan älyttömän hienoa, että molemmat saivat hienoja tuloksia ja kumpikaan ei lannistunut. Kaiken hienointa on se, että KUMPIKAAN ei ole tätä ottanut minään pikadieettinä, joka tarkoittaa sitä, että tää ei ollut mikään kolmen kuukauden prokkis, vaan ihan oikee muutos. Molempien kuulumisia tullaan jossain määrin vielä kuulemaan täällä blogissakin :)

IHAN MAHTAVAA ÄITI JA ANNA <3

Molemmille tsemppiä jatkoon!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

ISO sori kirjoittamattomuudesta!!

Pitkästä aikaa tännekin jotain höpinöitä.

Mitään erikoista syytä sille, etten ole täällä kirjoittelemassa käynyt, ei ole. Kisojen jälkeen tuli vaan jokin humu, eikä napannut tää blogi, eikä treenaaminen saati paljon muukaan. Nyt pikkuhiljaa ollaan taas alettu päästä treenien pariin ja nyt on jo ainakin viikon ajan ollut kutina kirjoitella tännekin, en vaan ole ehtinyt. Nyt kerkeän ja on kyllä ihan kiva fiilis pitkästä aikaa tänne rustailla.

Jossain kohtaa oli jo sellanen olo, et lyön koko blogin jäihin ja keskittyisin tän osalta vain noihin kisoihin. Tää blogi on mulle kuitenkin sellanen  omanlaisensa henkireikä ollut, että lopettaminen ei tule kyseeseenkään, kun oiken pidemmän päälle ajattelee.

Ennen kun alan tässä alkukesän kuulumisia kirjailemaan, niin mainitsen, että blogiprojektit Anna ja Mama ovat niinsanotusti loppuneet. Se, miten kummallakin kävi, selviää huomenna :) Tästä kirjoituksesta saattaa muutenkin tulla vähän  keskivertoa pidempi, niin jätetään toi osio sitten huomiselle. Sen verran sanon, että kannattaa lukea!!

Koulusta alkoi kesäloma ja toinen tutkinnon osa on kunnialla suoritettu. Viiminen puolvuotta käynnistyy sitten tossa syksyllä ja sitten olsin niinku hieroja. Vähänkö menee aika nopeesti...




Mulla myös kiertäjänkalvosimen yks lihas oli tulehtunut tossa jossakin kohtaa ja sieppas ihan suunnattomasti, kun olin just alkanut pääsemään takas reeneihin kiinni, ni olkapäitä en päässyt tekemään. Yritin kyllä ja pystypunnerrusta sainkin tehtyä, muta kaikki pienetkin vipuvartta vaativat liikeet oli ehdoton nounou. Noh, onneksi vaiva meni ohi levolla (kyykky- ja vetotreeneillä) ja buranakuurilla. Sen on reeneissä huomannut, että korsetti on löystynyt voimiensa puolesta ja niitä lihaksia on haettu nyt sieltä piilosta takaisin. Ei oikeastaan muuten, mutta etukyykyssä kun löi 100kiloa rautaa tankoon, niin kippasi kyllä eteenpäin. Takakyykyssä paketti pysyi kumminkin hyvin kasassa. On tullut tehtyä myös maastavetoa, tavallista, suorilta jaloilta ja korokkeelta. Tässä pieni kuvasarja korokevedosta.

Olkapää kun tuli kuntoon, niin pakko oli koittaa myös pitkästä aikaa tukkipunnerrusta. Pikkasen taas haki, mutta militaryna tuli sama kuin ennenkin, eli 55kiloa. Pikkasen enemmän sai puskea, mutta tulipa se kumminkin.



Akselipunnerrukseen mulla on ollut aikaminen kaipuu. Sitä mun pitikin tehdä, kunnes en tehnytkään ton olkapään takia. Tai siis tein vaan pelkkää punnerrusta suoraan telineeltä. Nyt ennen juhannusta tein kuitenkin lattialta asti, kylläkin vaan ihan 56kilolla. Mut se tuntu kyl just niin hyvältä kun muistinkin.


Mites sitten tuo mun oma "prokkikseni" aka painonpudotus? Ihan hyvin. Pitkästä aikaa oon neuvolapainoinen ja puntari on jo 98kilossa. Lämpimiä ruokia olen jo useamman viikon pussitellut pakkaseen valmiiksi. Salilla kaventumisen on huomannut TAAS vyöstä, joka vaatisi TAAS lisäreikiä.






Muistatte varmaan, kun oon useaan otteeseen täällä blogissakin sanonut, että meikäläisen "suurensuuri"hauis ei näy, vaikka kuinka pusertas isommankin hauispumpin jälkeen. Noh, nyt sain ikuistettua sen. Tää oli myös mun ensimmäinen julkinen hauisposekuva, jonka laitoin myös siis instagramiin. Ja kyllä, olin todella onnellinen. Koska rasvaa mun kropassa on edelleen, vaikka muille jakaa.


Ja ennen kuvan ottoa en ollut edes haukkareita treenannut. JEEEEEEEE!


Siitä huolimatta, että kisan jälkeen mun pään valtasi joku humu, niin kesän alkuun on mahtunut kaikenlaista;














Toivottavasti tää mun blogi ei oo kokonaan jäänyt teiltä lukijoilta unholaan, vaikka aikamoinen kirjoittelutauko olikin. Sori siitä, asia korjaantuu nyt!

Nyt pikkuhiljaa unten maille ja huomenna kannattaa sitten olla kuulolla, koska tänne rustaan Maman ja Annan kuulumiset!!!