lauantai 13. toukokuuta 2017

Suomen viidenneksi vahvin.


Niin ne kauan odotetut ja jännitetyt Suomen vahvin nainen-kisat oli ja meni.

Aamulla kello soi ja siittä alkoi kahvin loputon lipitys, ihmisöinti ja jännitys.



Peppe vei Lucan Kellahdelle ja sitten haettiin mun vyö salilta ja Jiri napattiin kyytiin. Sitten alkokin matka kohti Lahden messukeskusta.

Kilpailijakokous alkoi klo 15.30 ja siellä käytiin lajit ja niihin liittyvät asiat läpi, arvottiin kisajärjestys ja tsekattiin kisavaatteet. Kilpailijoita piti alunperin olla 10 vai 11, mutta 8 meitä sitten oli loppujen lopuksi paikalla.



Siis mä jännitin näitä kisoja ihan tolkuttomasti ja kauan. Karsintalajeina oli kottikärryn työntö plus kahden säkin lastaus. Säkit tunnetusti ei todellakaan ole mun vahvuus ja kirosin sitä, että tää oli karsintalajina. Jännitin tätä lajia pirusti juurikin noiden säkkien takia. Kottikärryn aisapaino oli n. 120kiloa ja mukaan siis lastattiin nuo kaksi säkkiä. Säkkien ilmoitettiin olevan 60kiloa per pussi, mutta ainakin se jälkimmäinen näytti huomattavasti suuremmalta. Yllätin todenteolla itseni, kun säkit menivät yllättävän sujuvasti. Sinällään se oli aika huono juttu, koska lastasin viimisenä olleen säkin väärään kohtaan kärryä ja sain aikasakkoa 5sekuntia. Perkele! En miettinyt yhtään, kun vaan olin niin yllättynyt siitä, että sain edes niinkin helposti sen koko pussukan hyppysiini. Tässä siis kisojen ensimmäinen virhe. Tässä lajissa olin seitsemäs.




Seuraavana lajina oli Hercules hold. Kaksi kertaa tätä lajia tehneenä tää meni hyvin ja olin tässä lajissa kolmas ajalla 78sek.


Kolmas laji oli maastaveto. Aloituspaino oli 120kiloa. Tämäkin meni ihan hyvin, vähän harmittaa, että 200kiloa jäi tohon polvien alle. Siinä se meikäläisen kuollutkulma jota aletaankin nyt hiomaan. Tässä mentiin kymmenen kilon korotuksilla ja ne korotukset olisi saanut olla kyllä alkuun ainakin sen 20kiloa. Peppe alotti kuvaamisen 150kilon kohdalla. Tää mentiin Last Woman Standing-tyylillä siis.



Jiri hoiti huoltajan hommansa mavesukkien vedosta lähtien 8)


Tässä 150kg.

160 ei painanut vielä mitään.

170kiloa oli aikalailla myöskin pumpulia.

180kilossa tuntui jo, että vähän saa nostaa.

190kiloa vähän jo paino. Tuli kumminkin kevyemmi, kun salilla se 180kiloa.


200kiloa jäi tohon polvien alle. Siihen samaan kohtaan, kun aina. Sitä aletaankin nyt treenaamaan. Paussivetoja!! Ihan tyytyväinen tähän, vaikka olishan se ollut komeeta kaksmarkkaa kisoissa saada. Tässä lajissa useamman kanssa olin jaetulla kolmannella sijalla.

Siinä oli karsintalajit. Viimevuonna tässäkohtaa vain kuusi naista pääsi jatkoon. Nyt saimme kuitenkin mennä kaikki 8 naista tekemään myös finaalilajit.

Seuraavana vuorossa väkipyörä, joka meni mulla ihan täysin penkin alle. JAlkojen päällä oleva ripa oli liian korkealla ja se oli ihan oma moka. Jaloista en saanut yhtään voimaa tuohon ja koko hökkeli nousi ylöspäin vain reilu 4metriä. Forkut veti aivan tukkoon tässä, kun sitten yritti rykiä niillä kun jaloistakaan ei apua saanut yhtään. Tää oli pohjanoteeraus kyllä. Siitä oli kyllä videokin, mutta empä nyt tiedä mihin se on kadonnut niin en saa screenshotattua kuvia siitä O_o Perkele sentään. No mutta, tästä tuli 7.sija. Tässä oli kyllä silti kaikilla niin nopeat ajat, etten tiedä olisinki silti päässyt hyville pistesijoille, vaikka olsinkin saanut sen vedettyä loppuun.

Viides laji oli conaninpyörä. Tässä tuli neljässija ja mua harmittaa ihan sikana, koska olisin pystynyt parempaan tässä. Tää on ihan mun lajini ja vituttaa ihan suunnattomasti, että jolkottelin vaan ton vajaat kaksi kiekkaa.



Viimisenä lajina atlaskivet. 3x50kg ja 2x80kivet nostettiin erikorkuisille tasoille. Mulla olis tullut tässä ihan törky hyvä aika, JOS EN OLISI VITTU MÖHLINYT. Kivet piti siis nostaa  tasoissa oleviin "kuppeihin". kolmas kivi ei sinne mennyt, enkä sitä huomannut, joten siinä meni mun hyvät pistesijat kun jouduin sen korjaamaan. Ilman sitä olsin voinut yltää ehkä jopa toiseksi tässä lajissa. Perkele kun täytyy olla tämmönen rähmäkäpälä. Tossa allaolevassa kuvassa ympyröitynä toi viiminen 50kilon kuula, jonka jouduin vielä korjaamaan. Siinä meni mun mahdollinen jopa toinensija tässä lajissa.





Aikamoiset kisat. Kuten kirjoitinkin, niin nappiin meni veto ja herkuleen ote. Conanissa ja kivissä olisin pystynyt paljon parempaan, kottikärryn työntö+lastaus meni paremmin kun odotin, mutta huolimattomuus säkin lastauksessa harmittaa ja väkipyörä meni niin päin persettä, että siitä ei voi edes olla vittuuntunut. Oma moka sekin, kun mitoitin väärin sen jalkojen riman korkeuden. Tää on siltikin pelin henki ja näitä sattuu aina. SIks tää ehkä onkin niin vittumaisen kiva harrastus!

Kumminkin kisa oli tiukka. Nelossija olisi ollut mahdollinen ja se hiukan kaivertaa, että noiden omien möhläysten takia sijoitus on viides. Kisa meni kumminkin joka osalta ihan helvetisti paremmin kuin viimevuonna. Viimevuodesta ei jäänyt edes kerrottavaa, niin päin vittua se meni. Oma kunto ja voimataso oli tänävuonna selvästi parempi ja kuten jo sanoinkin, niin nelossija olisi ollut täysin mahdollinen. Sitä on kuitenkin turha jossitella. Ihan kiva titteli tää viidenneksi vahvinkin. Tän vuoden tavoitteena oli päästä kuuden parhaan joukkoon ja se tavoite täyttyi. Mikäli loput kaksi vai kolme ilmoittautunutta olisi myös tulleet paikalle, niin uskoisin, että sijoitukseni ei olisi pykälää alemmas tippunut, eli kuuden parhaan joukossa olisin varmaan siltikin ollut. Mutta kuten jo todettu, niin jossittelu on turhaa!

Isommilta vammoiltkin säästyttiin. Vasemman käden forkku oli jostain ottanut nokkiinsa ennen kisaa. Kisoissa se oli ihan ok, mutta nyt on kyllä aivan törkysen kipeä.

Päästiin vissiin 9 maissa lähtemään messukeskuksesta ja sit mentiinkin heti syömään ja sitten alkoi matka kotia kohti.
Päivä oli pitkä, mukava ja opettavainen. Oli mukava nähdä vanhoja sekä uusia kilpasisaria.

Tätä päivää varten, on sitten meinaan treenattu. Senkin puolesta hieman harmittaa, että noi pienet virheet maksoi sen paremman sijan, mutta se ja sitäkin parempi sija haetaan ensivuonna. Tähän vuoteen mahtui niin paljon kaikkea terveydellisiäkin juttuja, jotka enemmän tai vähemmän rajoitti mun treenaamista, eli siihen nähden tää viidessija oli ihan huippu. Ihan erikseen tähän haluisin silti mainita muutamia henkilöitä, joita haluisin kiittää.

Jirille kiitokset mahtavasta koutsaamisesta. Taival alkoi syyskuussa ja siitä eteenpäin ollaan puurrettu yhdessä noita treenejä. Kun itteensä uskominen oli aika surkeella mallilla, oli mahtavaa että sä uskoit ja koutsasit silti.

Tästä lähdettiin liikkeelle syyskuussa.
Ja tähän tultiin toukokussa. Kiitos!

Mulla on ollut ihan hirveesti tsemppareita ja tukijoita. Muutama nimikin hyppää mieleen Jirin lisäksi, Mm Peppe, Annina L, P.S, Jenna I, Santtu M, veljeni Petteri, siskoni Sanna, . Kehonhuollosta on vastannut jo kauan Jyri K. ja kroppa toimikin kisojen ajan moitteetta. Kiitos siitä. Kehonhuollosta on välillä huolehtinut koulussa myös Inka joten kiitokset sinnekin. Kiitokset myös isolle osalle PowerTeamilla treenaville ja Gym colosseumille, että pääsin herkuletta koittamaan ennen kisoja.



Nyt lepuutellaan vähän paikkoja ja mieltä ja palataan takaisin treenaaman. Ensvuonna tähän aikaan mä meinan olla elämäni kunnossa.

Kiitos ja nam :)

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Muiden ja oman projektien edistymistä ja pientä jännitystä.

Mun molemmat blogiprojektini on vähän nyt laistanut näistä viikkoraporttien kirjoittamisesta, mutta saatiinpa asia korjattua! Punnitus siis oli tosiaan taas maanantaina, mutta postausta asiasta en tehnyt, koska niitä ns.kuulumisia en ollut saanut.

Viimeviikolla ei siis punnitusta ollut, joten nyt tulee vähänniinkuin kahdenviikon tulos. Annalla se oli 2,7kiloa kun taas äidillä se oli 200g. Annalla tahti näemmä pysyy ennallaan, vaikka matkaa on takana "jo" 7viikkoa.

"Punnituksesta jäi taas tosi hyvä mieli. Vappuna tuli vähän yllättäinen  cheatpäivä, mutta se ei juurikaan punnituksessa näkynyt! Vaatteista alkaa jo itsekin huomaanaa muutosta ja onhan sitä kuullut jo muiltakin, että ulkomuodossani on tapahtunut muutosta. Hyvä niin, koska omaa peilikuvaa katsoessa sitä ei oikein vielä tiedosta. Mutta tosiaan, onneksi noista vaatteista sitä huomaa kumminkin. Samaa rataa jatketaan!"
Mamalla onkin sitten noita niinkutsuttuja cheatpäiviä ollut muutamakin ja epäsäännölliset yövuorot sekoittaa välillä rytmiä. Ennen vappua oli vaaka käynyt jo alempana, mutta vappuna sitten kun tuli juhlittua ja juuri ennen punnituspäivääkin oltiin 8v synttäreitä viettämässä niin tuli sielläkin vähän herkuteltua. Pääasia on kumminkin, että tästäkin huolimatta se paino on mennyt oikeaan suuntaan, eli alaspäin.

"Pari edellistä viikkoa meni hiukan liikaakin löysäillen..Oli vappua ja synttäreitä sekä yövuoroja töissä. Tuloksissa se tietysti näkyi heti ja vähän harmitti, mutta nyt taas ollaan otettu asiaksi saada homma käyntiin. "

Ensviikolla tuleekin sitten tätä projektia 8viikkoa täyteen joka tarkoittaakin sitä, että punnituksen lisäksi otetaan taas vähän mittoja! Alkuviikkoa odotelessa siis :)

Ja sitten tosta omasta tulevasta prokkiksesta. Niinkun viimeksi kirjoitinkin, niin  pienen hämmennyksen ja monen tarkastelun jälkeen päätin, että mä alan itsekin nyt sitten kiristelemään. Rasvat mulla on tällä hetkellä varmaan kumminki aika ylhäällä, joten niistä on varaa vähän tiristääkkin. Jos kympinkin sais pudotettua, ni mahtasko olla kuin isoa eroa...jännää! Katotaan nyt, miten hommat lähtee kisojen jälkeen käyntiin! Tänäpä valmistelin jo hiukan ja tein pakkaseen valmiiksi lämpimiä ruokia minigrip-pusseihin.

Mitään isompaa vajetta en itselleni laskenut. Paino saa putoilla omaa tahtiaan, kunhan vaa putoaa. Katotaan sitten miltä näyttää syksyllä/loppuvuodesta!

Tänäpä yritin jotain kuvia "lähtötilanteesta" ottaa, mutta keskityn niihin enemmän nyt viikonlopun jälkeen. Perjantaina nimittäin on ne SM-kisat. Mun ajatukset nistä on tosi sekalaset, joten en lähde tähän niiitä edes purnaamaan..Kisojen jälkeen sitten!

Vaikka tohon viime kirjoitukseen kuvia laitoinkin, niin pistetään nyt vielä tähänkin. Eli ennen, jälkeen ja nyt. Kahdessa vikassa kehonpaino on sama.



Nyt vielä kaffetta, hampaiden pesu ja pikkuhiljaa sänkyä kohti. Huominen meneekin sitten enemmän tai vähemmän täristessä ja pe aamulla lähtee volkkarin nokka kohti Lahtea!!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ennen ja jälkeen-vertailuja ja kehonkoostumusmietintöjä.

Tähän alkuun heti, että mä kirjottelin tätä postausta pitkin päivää. Silmät avautu hiukan ihan positiivisissa merkeissä tossa kesken kirjotuksen.


Niinkun viimekirjotuksessa taisinkin mainita, niin kehonpaino on tosiaan nyt alimmilaan pariin vuoteen, 100,9kiloa. Ja kuten olen täällä sanonut siitäkin, että tää kehonpaino on mulle ihan fine, mutta nyt kun aloin oikein miettimään tota peilikuvaa...Niin miksi sitä omaan silmäänsä näyttää nyt paljon ....perseemmältä, kun tuolloin 2013? Ihmismieli on aika kiero. Laitan tähän alle vähän kuvia ja mittoja.

Tässä eka satsi.


Näissä kuvissa mun mitat on;

Paino n. 102kiloa
Rinnanympärys 102cm
Lantio 113cm
Vatsa navan kohdilta 122cm


Kakkossatsi;




Paino 101kg
Ry 97cm
Lant. 110cm
Vatsa 120cm

Ja sitten tän hetkinen tilanne;



Paino 101kg
Ry 99cm
Lant. 110cm
Vatsa 113cm

Niinku mitä vittua oikeasti? Joo, noista kuvista on aikaa rapeat kolme vuotta ja siellä on lihasta nyt jonkun verran vähemmän kun tällä hetkellä, mutta silti. Kahdessa alimmassa kuvakollaasissa eroa on esim. vatsan kohdalla toi 7cm, mutta omaan silmään näyttää, kun se ois vähintään 7senttiä enemmän.  Ja joka kohdasta ja jotain ihan muuta kun lihasta. En tiedä onko tää, miten oman kehonsa näkee, jäänteitä jostain teiniajoista kun oli niitä syömishäiriöitä ym, mutta onhan tää nyt ihan kipeetä. Mä kaivoin noita vanhoja blogikirjoituksia, kuvia, mittoja ja painoja. Etin hikihatussa mittanauhaa, et saan uudet mitat tästä hetkestä. Ja siltikin mun silmät näkee ihan erilaiset kehot. Eripainoiset ja erikokoiset. Ja se muutos ei mun silmään oo muutoin positiivinen, paitsi jos katon noita jalkoja.

---
(Usea tunti myöhemmin)
Nyt kun oon tota kuvaa kattonut vähän enemmän, niin pakko sanoa kyllä, et ehkä mä kumminkin oon muokkautunut ja muutos on kyllä parempaan päin. Koitin tonkia vanhoja kuvia ihan kovalevyltäkin, mut mulla ei oo edes suurinpiirtein samasta kuvakulmasta tollasta kuvaa, jossa näkyis sekä koivet että hartiat suht paljaina, et sais semisamanlaisen vertauskuvan, mut ei löytynyt. Nyt kumminkin, niinkun sanoinkin, niin ehkä toi muutos, mitä en ensin huomannut, on kumminkin aika huomattava. Ottaen huomioon, että sitä elopainoa on kumminkin tällähetkellä se vajaat 101kiloa ja vartta kumminkin vaan 167cm. Nyt mua alko entistä enemmän kiinnostamaan se kympin kiristely kisojen jälkeen. Jos sitten näkis vähän, että mitä on saanut aikaseks tän rasvamassan alle.

---

(Pari tuntia myöhemmin)
Vittu mut oon aika hämmentynyt nyt noista kuvista ja mitoista. Mulle ei oo kovinkaan tärkeää se, miltä näytän ulospäin, vaan juurikin sen, mitä täällä rasvan alla piilee, eli voima. Sitä kun sais kehitettyä vielä paljon niin muutoin melkein ihan sama. Kuvien vertailu sai mun mielenkiinnon kumminkin heräämään, että miltäköhän mä näytän, jos mun ulkoinen habitus näyttäisi joskus siltä, että mä treenaan. Nojoo, ei se kympin -tai kahdenkaan- pudotus  vielä musta mitään fitnestä tee (eikä se ole tavoitekaan), mut niinkun sanoin, niin ois kiva nähdä, miten ulkoinen olemus muuttuu vai muuttuuko. Vitsit et on ihmiskeho jännä 8) Ja varsinkin kun tämmösiä huomioita, löydöksiä ja erinäisiä "kokeita" tekee omalla kropallaan.

Mun täytyy ehkä nyt ennen kun alan "kiristelemään", niin ottaa kaikkia posekuvia, niin ompa sitten vertailupohjaa taas ;P

Huomenna blogiprojektien punnituspäivä!

Nyt pikkuhiljaa unille, että pääsee aamulla taas ylös sängyn pohjalta.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Vappuja, tukkajuttuja, pihahommia ja viimosta kovaa reeniä (PR)!

Niin se Vappukin vaan oli ja meni. Ei mitään ihmeellistä siihen liittyen. Tai no, Lucalla oli eskarissa vappujuhlat!


Luca halus olla zombi. Kuulemma vähän ois voinu olla robottikin, mut kerroin, että sitä ei kyllä ehditä tekemään. Onneks Hra oli zombimaskiin silti erittäin tyytyväinen :)

Mä vihdoinkin tein päätöksen tukkani suhteen ja nyt se sitten lyheni. Jos se nyt alkais katkeilun sijaan hiukan kasvamaan! Se leikattiin perjantaina, mutta sitten lauantaina mä mietin, että jotenkaan tää ei oo "ihan mua". Vedettiin siihen sitten sidecutti. Koska mulla on takaraivossa myös pari ihanaa pyörylä, niin nyt on pakko vetää kyllä toi niskaosakin vielä lyhemmäksi tässä ennen kisoja. Värjäsin sitten vielä ite.

Luca halus pitkästä aikaa mennä Peppen porukoille yökylään ja mä lähinkin sitten "ulkoiluttamaan" mun uutta tuugia :)





Pihahommia on myös mtullut tehtyä aika paljon nyt. Leikannu oksia, haravoinut, kääntänyt maata jyrsimellä, haravoinut, katkonut lisää oksia, kaivanut juuria ylös ja ihan sikana. Tää tuntuu olevan kans yks ikuisuusprojekti. Noh, jos nyt sais taas ainakin askeleen eteenpäin tätäkin torppaa.




Sitten noihin reenijuttuihin!

Ekana haluun tähän kirjottaa, et kävin eilen piiiiiiiiiitkästä vaa'alla. Lukema oli niin outo, että oli pakko sammuttaa vaaka ja siirtää se siihen paikkaan, missä oon enennkin itseni punninnut, eli eteiseen lattalattialle. Kylla vaan, sama luku; 100,9 kg?!?! Ja se oli viel iltapaino!! Aamulla mun piti käydä vaa'assa, että onko perkele mun aamupainoni satkun alapuolella ekaa kertaa sitten..öö...pariin vuoteen? Noh, aamulla tuli niin kiire, etten muistanut joten uusi yritys huomenna! Satasen paremmalla puolella se on siis ollut pitkän aikaa. PAhimmillaan n.110kilossa, mut sellanen "peruslukema" n. 102-105kg. JA kyllä, tää ihana ärtynyt suoli saa painon ihan oikeasti heittelemään aika pajonkin ja pienessä ajassa. Kunnon kaljotteluperjantai+ mättödarralauantai ja tadaa, mun paino nousee jopa 5kiloa. Aika nopsaan se sitten kyllä lähteekin, mutta kumminkin.


Treenit kulkee hyvin. Oikeastaan todella hyvin. Vaikka tää vuosi ei treenien kannalta alkanutkaan kovin lupaavasti, kun tammikussa tuli käsky rajottaa raskaita treenejä ja jossain kohtaa sitten treenit menikin kokoaan pannaan ja just sillon, kun olis pitäny alkaa piikkaamaan kisakuntoa. Onneks kumminkin peruskuntokaudella tuli hyvinkin orjallisesti noudatettua treeniohjelmaa ja se on kyllä aika paljon paikannut tätä vuotta. Ennätykset on tosiaan paukkunut useammallakin taholla viimevuodesta; Maastaveto, etukyykky, takakyykky, atlaskivi, farmarikävely, merimieskävely. Peruskuntokaudella(muistaakseni) Tukkipunnerruksessakin enkat paukku ja sillon vedossakin tapahtu askel eteenpäin ja rykäsin sen 160kiloa. Muutama viikko sitten kokeilin ekaa kertaa vetopukua ja rautaa nousi 170kiloa. Se olis silti noussut kyllä ilman pukuakin aika varmasti, luulisin. Ainakin jos olisin tehnyt se treenin alussa, enkä vajaan parin tunnin treenin päätteeksi.Noh,  tänään sitten, kun oli viiminen raskas treeni ennen kisoja, niin rykäsin puvulla 180kiloa!!! Siis viddu. Aika hyvät vibat jäi. Eikä vaan vedosta, vaan ihan muutenkin hyvin kulkeneesta treenistä.




Nyt mä oon virallisesti lähempänä sitä kahdensadankilon vetoa, kun sadanviidenkymmenen. Tuntuu aika hienolta. Silti väkisinkin mun päässä on  ajatus viimevuodesta. Treenit kulki, mut mites kisat? ei kulkenut. Toisaalta sitten taas mun ajatusmaailma on ihan täysin erilainen sm-kisoista, kun esim viimevuonna. Joo, jännitän niitä ihan yhtä helvetisti ja oikeastaan vielä enemmänkin, koska viimevuonna en saanut annettua parasta itseäni. Se karsinta tuli yllätyksenä ja ne mun parhaat lajit oli siellä finaalissa, johon en päässyt, enkä ollut missän vaiheessa edes pääsemässä. Tänäkin vuonna se karsinta on. Toisaalta hyvä, kun sen on tiennyt etukäteen, mutta sitten taas toisaalta ei. No mutta eniveis, parhaani menen sinne tekemään ja kova line up siellä on tänäkin vuonna! Hienoa sinne on päästä kisailemaan joka tapauksessa. Parasta sinne mennään tekemään, on se lopputulema mitä tahansa.

Nyt vaan kevyttä pumppailua ja aerobista ennen kisoja ja ensviikolla sitten tärähtää!

Nyt pikkuhiljaa sänkyä kohti. Huomenna mennään Lucan kanssa tutustumaan tulevaan KOULUUN!