tiistai 25. huhtikuuta 2017

Juujuujuttuja.

Pää lyö täysin tyhjää. Tai oikeastaan siellä pyörii ihan liikaa kaikkea. Jokin normia suurempi kevätkaamos on vallannut mun kuupan ja lisäks sitä iki-ihanaa huminaa on ollut nyt tosi monta päivää putkeen taukoamatta. Hiukan alkaa sekin nyppimään jo.

Kisakausi lähtee näinä viikkoina käyntiin ja ajatukset siitäkin on tosi sekavat. Katotaan nyt, kuinka pitkä meikäläisen kisakausi ylipäätään tänävuonna on. Treenit sentään kulkee jotenkuten, oikeastaan ihan hyvin. Tai paremmin kun hyvin. Peeärrät on paukkunut useammassakin liikeessä/lajissa. Etureisiin on nyt tullut joku vibandeerus. Ne veti tossa paritreeeniä takaperin aivan hapoille ja kohtalaisen mpienestä rasituksesta. Viikonloppuna pyöräilin ihan olemattoman pätkän pieneen vastatuuleen ja reidet oli ihan valmiit. Koulussa niitä eilen hiukan murjottiin, mut luulen, et ne olis tarvinnu vielä enemmän huoltoa. Tarvii niille hiukan foamrolleria näyttää.



Mites sitten blogiprojektit Anna ja Mama edistyy?

Aika hemmetin hyvin. Eilen oli taas punnitus päivä. Annan kokonaissaldo nyt 5vk aikana on -9,9kiloa. Keskimäärin siis melkein 2kiloa per viikko. Aika huima tahti, vaikka vajetta ei ole mitenkään liikaa. Mamalla oli nyt tankkasupäivän jälkeen myös lähtenyt paino laskuun ja tulosta tulikin. Viimeviikon punnituksen jälkeen painoa oli lähtenyt tasan kilo! Tästä on molempien hyvä jatkaa taas tähän viikkoon.

Nyt vähän siivoilua ja muuta diipailua.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pihareenejä ja blogiprokkiksien kuulumisia.


Alotellaan blogiprojekteista, eli Annasta ja mamasta.

Koska eilen oli niinsanotusti pyhäpäivä, niin suoritettiin punnitus vasta tänään. Takana on nyt siis 4viikkoa elämäntaparemppaa. Otetaan pieni kertaus, että mistä lähettiin liikkeelle;

"Eli. Alan kirjoittamaan kaiken muun höpinän lisäksi kahden henkilön kuulumisia. Kysyin heiltä, kiinnostaisiko moinen projekti ja molempia kiinnosti. Olen tehnyt molemmille nyt omat ruokaohjelmat jotka he aloittavat maanantaina. Molemmilla on tavoitteena parantaa pysyvästi elämäntapojaan ja samalla pudottaa painoa.

Mä aina ruokavaliota tehdessäni pyydän kirjoittamaan ensin ruokapäiväkirjaa, jotta hiukan näen mihin on totuttu ja mistä pitää tai ei pidä. Tässä tilanteessa kumminkin haastattelin molempia vain suullisesti, jonka pohjalta lähdin näitä runkoja rakentamaan. (Näin päästään nopeammin alkuun) Muokkauksia tehdään molempien kohdalla tarpeen tullen. Molempien ohjelmissa on myös vaihtoehtoisia aterioita ja raaka-aineita, jotta he oppisivat itsekin helpommin omaksumaan ja totuttelemaan muutosta, joka jäisi elämäntavaksi, ei missään tapauksessa "kuuriksi".

Molemmilta mukana olevilta kirjoitan terveisiä tänne blogiin 1-2vk välein ja samalla laitan tänne myös aina millaisia muutoksia heissä on tapahtunut. Kuviakin on sitten jossain vaiheessa tulossa :)

Voisin täss kohtaa tehdä molemmista pienet esittelyt, joissa hiukan aukeaa henkilöiden taustat. Ekana projekti nro 1;

"Olen 62 v. nainen. Vuosia kärsinyt selkäkivuista jotka johtuvat madaltumisista ja nikamien siirtymisistä. Olen myös loukannut molemmat polveni ja viimeksi oli toisessa jalassa vielä isosarvennoisen kipuoireyhtymä, jonka takia kävelin kepin avulla monta kuukautta. Nämä kaikki yhteensä ovat vaikuttaneet tosi paljon liikkumiseeni ja ruokailutottumuksiini ja painoa on kertynyt ylimääräistä, paljon. Nyt pääsen jo paremmin liikkumaan ja olen koittanut ruokaillakkin suht terveellisesti. Paino putosi aluksi muutaman kilon mutta jämähti siihen Nyt minulla on hyvä tilaisuus ottaa itseäni niskasta kiinni, kun pääsin tähän projektiin mukaan, tulen noudattamaan uutta ruokavaliotani pilkulleen. Maanantaina alkaa uusi elämä. Tänään olen jo punninnut ruokaa annospusseihin ja käynyt kaupadsa täydentämässä asiaan kuuluvia aineksia. Motivaatio tuntuisi olevan kohdillaan. Liikkumista aion lisätä hieman, mutta vähän kerrallaan ja selän kunnon mukaan."Kyseessä on siis jo joskus mun blogissa esiintyneestä ja maailman parhaasta äidistä, omastani <3 Kuten tossa kirjoituksessa onkin, niin vaivaa jos toistakin on ollut joka on enemmän tai vähemmän hankaloittanut liikkumista. Onneksi pahimmista on mamaster päässyt eroon ja pienimuutosta liikuntaa on äiti jo tehnytkin. Nyt laitettiin siis myös ruokailupuoli kuntoon.

Projekti nro 2;


"Oon  aiemmin miettinyt ehkä liikaa aina juurikin sitä painonpudotusta, enkä niinkään elämäntapamuutosta. Tän projektin myötä saan siihen oivan mahdollisuuden. Tavoitteena tietenkin painonpudotus, mutta  useamman laihdutusyrityksen jälkeen haluan muutosta pidemmällä tähtäimellä, enkä vain laihtuakseni. Oon kokeillut mm. karppaamista, mut siitä ja monesta muusta yrityksestä on seurannut vain kyllästyminen ja näin ollen koko touhun lopetus.  Ruokailutottumukseni ovat olleet aina vähän huonot. Ruokaa ostaessa ja miettiessä ensimmäisenä ovat mielessä olleet, että mikä on hyvää ja tietenkin halpaa. Olen myös huomannut, että itsensä saa helposti ylipainoiseksi myös ilman ns. herkkuja, ihan pelkällä ruoalla. On kausia, jolloin tulee syötyä paljon ja kausia kun taas ei juurikaan mitään. Syömisten säännöllisyys on siis aina ollut hakusessa. Uskon, että tää on se mun juttuni ja nyt se on kumminkin helppoa, kun tää ruokavalio on tehty just mulle ja määrät ja kaikki lukee ylhäällä, ei tarvi kun vaan punnita, valmistaa ja syödä. Nyt fiilikset on tosi hyvät ja motivaatio korkealla!"

Kyseessä siis pitkäaikainen tuttu, nykyään jo oikeastaan kaveri, Anna 22v.

On siis kaksi aikalailla erilaista ihmistä nyt mukana tässä projektissa. Huomenna nää daamit aloittavat sitten askeleen kohti kevyempää ja ennenkaikea terveellisempää elämää!"
Ja tosiaan, koska on nyt se neljä viikkoa, eli pyöreästi kuukausi kulunut aloituksesta, niin tänään otettiin myös vähän mittoja. Alotetaan mamasta.

Neljän viikon kokonais saldo -2,2kiloa ja senttejä lähtenyt 16. Ei kovin huono, kun ottaa huomioon tuon, mistä on lähdetty.  Kuukausi tasolla aivan oiva määrä pudottaa painoa. Tähän mahtuu mys yksi cheatpäivä, josta tosin mulle ei kerrottu mitään etukäteen. Se tapahtui itseasiassa tässä pääsiäisen aikaan viikonloppuna.  Mamalla on myös tapana vähän liikaakin välillä soveltaa noita ruokajuttuja omin päin. Nyt haetaan silti nimenomaan sitä elämäntapamuutosta, eikä tiukkaa dieettaamista, niin sallittakoot sen. Kuten oon usein sanonut täälläkin monen asian yhteydessä, niin ne on kaikki omia valintoja. Paino on pudonnut ja senttejä häipynyt, niin ei ne valinnat ainakaan huonoja ole ollut. HYVÄ MAMA!!

Sitten rojekti numero kaksi, eli Anna.
Viimeviikolla mulla itseasiassa jäi postaus kirjoittamatta, kun molemat unohti laittaa mulle viikkoraporttia, että miten on mennyt. No, Annalle oli tullut takapakkia 200 vai 300grammaa. Sovittiin tankkauspäivä keskiviikoksi ja se tuotti tulosta; tälläviikolla pudotettuja kiloja oli 2,8! Yhteensä neljän viikon aikana kiloja on karissut 8,5 ja senttejä on lähtenyt n. 30!!! Uskomaton tahti päällä siis edelleen. Annalta sain pientä raporttia nyt tähän postaukseen; "Edellinen viikko oli hieman kiireinen ja sen huomasi, kun edes hyötyliikuntaa ei juurikaan tullut tehtyä. Sen huomasi punnituksessa muutaman sadan gramman takapakkina. Hiukan harmitti, mutta samalla tuli jokin henkinen skarppaus siitä. Sovittiin myös tankkauspäivä ja se tuottikin tulosta vaikka kärsinkin vähän närästyksestä :D Tämän päivän punnituksen tulos oli loistava ja taas on ihan uutta motivaatiota jatkaa."
Molemmilla "projekteilla" kulkee siis paremmin kuin hyvin. Ihan huikeeta!

Eilinen menikin kirpparikierroksilla Mirkan kanssa ja kahviteltuakin tuli. Kirppiksiltä ei tälläkertaa tarttunut juurikaan mitään mukaan.. Phöh. Sen jälkeen sitten vielä
vähän pientä pihajumppaa. Mä lakasin tota "meidän" tietä ja siihen sitten pyrittelemään rengasta. Luca myös repäisi ja pyöritteli noita pienempiä, eli 60 ja 70 kiloisia. Sitten Luca halus tehdä myös mavea ja sitä sitten tehtiin myös yhdessä. Ihanaa, kun Lucakin on innostunut vielä enemmän tästä touhusta :) Innostusta tosin löytyy hiukan liikaakin, kun ikää kumminkin vasta se 7vuotta. Toinen kun ei malttaisi lopettaa ollenkaan.. Hienoa silti, että urheilu kiinnostaa :) Mä koitan parhaani mukaan opastaa kannustavasti mutta järkevästi.


Huomenna onkin sitten aamutreenit, niistä lisää myöhemmin! Nyt suihkun kautta unten maille.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Leipomuksia, reenejä ja pohdintaa.

Hyvää pääsiäistä! Alotellaan vaikka tosta edellisehtoon treenistä. Tarkotuksena oli mennä vaan tekeen aerobista, mutta samalla siinä sitten hiukan tein vatsoja ja säkkejä. Soutulaitteella tuli tehtyä intervallityyppinen treeni ja sen jälkeen ne vatsat ja säkit.




Kivan hien sai päälle...

Torstaina oli myöskin Peppen synttärit. Kun hain Lucan eskarista, niin poikettiin kaupassa hakemassa hiukan kakkuvärkki ja taiottiin tollanen kinderjuustokakku. Oli hyvä, mut ihan tosi makeeta. Oikeastaan jo äklön makeaa..




Luca halus torstaina myös hiukan treenata. Ja koska kyseessä oli maastaveto niin pitihän sitten laittaa käsiinkin vähän mankkua. Oli poika hiukan polleena :) Maasta irtosi 32kiloa ja useampaan kertaan. On äiti hiukan ylpeä!



Tänään sain mäkin pitkästä aikaa nukkua pitkään ja nukuinkin aikalailla 11 saakka. Ilman kellon pirinää. Aika komeeta! Kauaa en kumminkaan kotona kerennyt heilua kun lähinkin jo salille. Tarkotuksena oli tehdä aerobista ja pitkästä aikaa nostella atlaskiviä. Otin sitten noiden välissä vielä etukyykkyä, koska mun etureidet nyt vaan ei todellakaan oo tarpeeks vahvat..perkele.  pyörällä eka intervalli ja sit se etukyykky. Sarjat lähti sieltä 20kilosta ja viiminen ykkönen tuli 110kilolla. Tais olla ehkä uus peeärrä. En oo ihan varma. No, jos sen oon nostanu joskus, ni en ainakaan noin syvältä ja noinkaan puhtaasti. Kuvassa olevalla satkulla tuli kolmonen, sitten 105kilolla otin ykkösen ja alemmassa kuvakollaasissa se satakymppi.



Kyykyn jälkeen sitten pääsin piiiiiiiiitkästä aikaa lyömään pihkaa käsiin ja kiviä nostelemaan. Oli se komeeta touhua <3__<3 Vaikka kyllä edelleen huomaa, että toi 6 viikon reenaamattomuus tuntuu nimenomaan tossa kuntopuolessa. Ja aika kiitettävästikin...Toiv sais sitä elvytettyä nyt vähän suuremmalla aerobisen määrällä. Mä en enää ees muistanut, millasta jälkeä noilla kivillä saakin aikaseksi :D






Nää händyt ei oikeastaan noissa kuvissa oo niin karseet, kun näin livenä..No, enivei, kivien nostelu sai pienen euforian tunteen aikaseksi.


Oli kyl komee treeni.

Salilta käväsin kotona ja sit lähinkin Pihlavaan vähän meen Sannan tukkaa laittamaan. Siittä kurvasin Kyliksen kautta kotiin. Kyläsaaresta mukaan tarttu kummipoika Eetu ja Eevi. Molemmat tuli meille yökylään :)



Tässä jo pitkän aikaa oon miettinyt paljon kaikkea. Lähinnä omaa suhtautumista moneen asiaan, eritoten treenaamiseen ja kilpailemiseen. Mä oon edelleen niin fiilareissa tästä koko salitouhusta ja voimailusta, että oksat pois. Vaikka tosi usein petyn itseeni treeneissä ja kilpaiuissa, niin silti tätä on ihan parasta tehdä. Kehitystä tapahtuu enemmän tai vähemmän koko ajan, vaikka useimmiten tuntuu siltä, etten kehity sitten ollenkaan suuntaan tai toiseen. Ainakaan parempaan.  Se tästä tekeekin niin hankalaa. Viimevuonna, kun oikeastaan kaikki mun kisat meni enemmän tai vähemmän päin persettä, ni jokin tuol kuupassa kolahti ja se itseensä uskominen oli ihan tipotiessään. Treeneissä kun jokin sujuu, niin siitäkin sitten tulee aina pääpiirteittäin huomioita ne huonot puolet. Esim. kävelin 105kilosila farkuilla 5 metriä. Normaali ihminen ajattelisi ehkä, että voi vittu, kävelin niillä 5metriä!! Kun taas mä ajattelin, että voi vittu, vaan 5metriä..olipas paska suoritus. En tiedä johtuuko tää itseensäpettymisasenne mistä, mutta huomasin sen nostavan päätään viimvuonna. "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen" on ihan ookoo sanonta, mutta kun ei juurikaan koskaan oo täysin tyytyvinen omaan suoritukseensa, niin mitä se sitten on? Vaikeeta tästä tekee sen, etten tiedä mistä tällainen ajatusmalli mun päähän on tullut. Ihminen on nyt yleensäkin sellainen, että vähättelee saavutuksiaan, mutta mitä sitten, kun ei pidä omiaan juuri minään? alkuun, kun vaikka salilla ne peeärrät paukkuu on hyvä fiilis ja tulee Instagramiin lisäiltyä videopätkää etc, mut sitten tulee ne muut ajatukset; "no olipas hidas...No oliko toi tarpeeksi syvä. Käytin vähän liikaa jalkoja. No mulla on väärä asento. Selkä vähä pyöristy"  Aina näkee itsessään ja/tai suorituksissaan vain ne huonot puolet ja mikä pahempaa ne MUKAMAShuonot puolet, joita ei välttämättä edes ole koko suorituksessa. Ihmismieli on aika mutkainen. Sen, jos jonkin oon huomannut. Tää asenne ei rajoitu pelkästään treeneihin tai kisoihin, mutta suurimmaksi osaksi niihin kumminkin. Sitä vikaa ja MUKAMASvikaa etsii aina itsestään ja omista jutuistaan vaikka melkein väkisin, koska eihän ne suoritukset/asiat nyt vain voi mennä pelkästään hyvin. Vaikka meniskin. Tää teksti voi olla taas hiukan sekavaa, mut on taas vaikee pukea sanoiksi niitä fiiliksiä, jota pyöritän päässäni.  Järjellä kun miettii, niin tuleekin sellainen " No joo..ehkä se nyt ei ihan niin huonosti mennytkään..." mut sit tulee piru sieltä olan takaa joka vetää sen maton jalkojen alta ja taas on pää vapaa vain sille negatiiviselle ajattelulle. Mun mielestä aloin jossain kohtaa jo hiukan pääsemään totsta irti, mut jotenkin se nyt hyppäs uudestaan mukaan. Saatana.








Nyt kumminkin pikkuhiljaa kapuan tonne Eevin viereen ja koitetaan jos huomenna sais lakastua ton meidän tien ja porattua kiekot mun renkaaseeni, ni pääsisin sitä vähän pyörittelemään. Katotaan, jos huomenna sais siittä renkaan pyörityksestä vaikka jotain positiivista ajatusta ;P


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hyviä kirppislöytöjä ja koipipohdintaa.

Mä vähän mietin, että teenkö nyt kuminkaan tänään tätä sisustus/shoppailu-postausta, kun otin kuvia vaan luurilla. Kameralla kun olis ottanut, ni ois tullu paljon kivemmat.

Mutta joo, koska kevät alkaa olemaan täällä, niin tarkoittaa se myös sitä, että mun sisäinen sisustaja alkaa heräilemään. Mä voisin taas räjäyttää lähestulkoon koko kämpän ja laittaa kaikki uusiksi..Huoh.

Vaikka on tullut osteltua utta verhoa, lipastoa etseteraa etseteraa, niin tää mun sisäinen sisustaja ei oo vieläkään kylläinen. Musta täällä on nyt taas kaikki ihan kesken, ja tää fiilis ei mee ohi, ennenkun oon saanut mun sisustajaminäni kylläiseksi ;) Mutta yksi parhaimmista löydöistä IKINÄ;




MUN UUDET VALLILAN VERHOT!!! <3 Tää on sitä kuosia, jota oon jo pitkään himoinnut...En vaan malta raottaa kukkaron nyörejä niin isoksi, kun mitä nää verhot uutena maksaa. Mä löysin nää ihanuudet facebookkirpparilta ihan huikeaan hintaan; 30e. Siis melkeen ilmaset! Väri ei oo luonnossa noin siniseen menevä lila, kun tossa kuvassa. Siis viddu, mikä munkki mulla kävi näiden suhteen. Mä voisin koko ajan olla hiplaamassa ja hypistelemässä niitä <3

Ja itseasiassa tuli mieleeni, niin toi sohvakaan ei oo täällä blogissa vielä vilahtanut. Se on meillä nyt ollut varmaan...reilun kuukauden päivät ja sekin itseasiassa facekirpulta. Mulla oli myynnissä meen vanha telkku ja se vaihtuikin kätevästi tohon sohvaan. Ei huono vaihtokauppa.


Keittiössä ei nyt mitään mullistavaa oo tapahtunut, mut kerrankin kun keittiön pöytä oli jopa suht siisti, niin nappasin siitäkin kuvan ;)



Jaa no sen verran uutta, että vitriinissä ja tossa ylemmässä keittiökuvassa näkyvät mustat korit on uusia. Nekin irtos facekirpulta semihuokeeseen hintaan. Ja hiukan muuten ärsyttää ylemmässä kuvassa, kun ikkuna, plafondi, pöytä ja matto kaikki on eri linjassa :D

Sitten seuraava löydös oli ihan huikea. Että miten ees sattu löytymään tämmönen??
 Oon pitkän aikaa jo Peppellekin puhunut, että tarvis löytää joku kiva lipasto/laatikosto, josta sais tehtyä ns. kissojen vessan. Eli joku lipasto, johon sais kylkeen kolon ja sinne sisälle kissojen hiekkalaatikon. Voitteko kuvitella, että mä bongasin facebookin kirppismaailmasta juuri sellasen? Kyseessä sattui olemaan vielä vanha asiakas kampaajan hommista, joka on mun facebookkaveri ja näinollen sain ilmoituksen, että hän lisäsi jotain johonkin ryhmään.


Hänellä tää oli ollut siis juurikin samassa käytössä, kun mihin itse ajattelin; eli kissojen huussina. Eka kaapin taus on tyhjä ja toisessa on sitten se itse vessa. Ei hiekkaa pitkin lattioita ja ruma koppa piilossa kaapissa.! Kissatkin tajus tonne mennä, kun kerran pisti ne haistelemaan tohen eteen. Kakkoskoppa on vielä ollut vähänniinkun varana tossa eteisessä, mutta sekin saa pian lähteä pois. Ja jos homma toimii yhdellä vessalla, niin saatanan hienoa. 8)

Ton laatikoston takia koko makkarissa muuttui hiukan järjestys. Tästäkin mulla hiukan ristiriitaiset fiilisket, et onkstää hyvä vai ei. Tilavammalta tää ainakin hiukan nyt näyttää, kun sänky vaihtoi
paikkaa. Ikkunaa koristaa myös yhdet facebookkirpparilta löydetyt verhot.




On kyllä ihan perseestä nää puhelinekuvat....Tarvinnee siis tehdä tää postaus "uusiksi" ja hyvinkin pian ;)

Sit tosta koipi-asiasta. Mun piti itseasiassa odottaa n. kuukauden päähän ekasta treenistä tauon jälkeen, mut teenkin tän jo nyt. Kirosin tossa ennen kun salille pääsi, yhdelle kaverille, että huomaa kun kroppa on muuttunut ihan veteläksi ja löysäksi. Tai ainakin itellä sellanen fiilis. Otin sillon kuvan mun koivista ja aatteli, että otan samoissa trikoissa kuvan kuukauden kuluttua, kun on päässyt takaisin treeneihin kiinni. 

Tässä siis eka kuva, 6vk treenaamattomuuden jälkeen;


Ekan jalkatreenin jälkeen; (näyttäskin aina koivet tolta :'D )


Ja sit eilen, kun koitin kuvata noita mustelmaviiruja, jotka tuli sitä vetopuvusta ( jotka ei tosin kuvassa oikein näy)



Että kyllä sen huomaa tämmösissäkin rasvoissa jos ei reeni maita tai mun tapauksessa, kun sinne ei voinut mennä. Onneks se on historiaa ja oon päässyt taas takomaan kunnolla rautaa!

Nyt kumminkin pikkuhiljaa unten maille.




maanantai 10. huhtikuuta 2017

Viimosen päälle treeniä.

Aikalailla oli rajut treenit tänäpä. Oikeastaan ihan jäätävät...

Aamulla vein Lucan eskariin ja sittä poikkesin hakemaan Shelliltä kahvin ja kurvasin salille. Alotin treenin yläselkätreenillä;

-Alatalja 2x12x30kg ja 2x12x40kg
-Ylätalja 4x12x30kg
-Ristitalja kahvoilla 1x12x20kg ja 3x12x25kg
-Vedot ylätaljassa 4x12x25kg
-Kulmasoutu käsipainoilla2x12x8,5kg ja soutua lowrowilla 2x10x20kg
-Kyljet 20kilon kuulalla 2x15





Sitten Jiri tuli myös salille ja otettiin asiaksi vähän retuuttaa noita kusisia hiekkasäkkejä. Yhdistettiin siihen vähän nousevaa farmarikävelyä. Voivoi...

Mä reenailin noiden säkkien ja farkkujen kanssa likemmäs tunnin. Ensin pelkkiä nostelua säkeillä ja sitten otettiin ne farkut mukaan.  Vaikka noi säkit ei edelleenkän kulje niinkuin pitää, niin meni ne huomattavasti paremmin kun edellispäivänä.  Mä en perkele vaan tiedä, mikä niissä tökkii. Vaikka on moniakin ( vai onko...) lajeja, jotka ei niihin suosikeihin ehkä kuulu, niin tää vaan ei toimi mulla. Ei sitten lainkaan. Kiveä päähän sille, joka on tämmösenkin keksinyt :D Ei kai. Lisää vaan treeniä ni eiköhän ne joskus alkais edes semisti kulkea. Aikalailla alkoi ton säkki-farkkuepisodin jälkeen oleen paikat hellänä. Pitkästä aikaa tuli vanhat kunnon makaroni jalat ja viimiset farkut ei enään ilmaan noussut. Hohohoo. Eipä oo säkeistä tuööut ennen mitään punotusta pahempaa käsiin, mut nyt on vähän sen näköset händyt, ku olis enemmänkin jotain tehny. Kiva mennä kouluun hieromaan tänään rystyset turvonneena :)

Noh, mä kun olin ääneeni puhunut, että ois joskus kiva kokeilla vedossa sitä pukua. Jirihän sitten otti kotoaan oman pukunsa joka revittiin mun päälleni :D Tiukkoja noiden kuuluukin olla, mutta kyllä meikäläisen nivuset sitten SATTU! Oikeen niinkun poltti...Mutta hei. Veto kulki kun unelma. Mä oon aina tupannut saattamaan painot alas vedon jälkeen, mutta nyt kun ekaa kertaa oli toi puku päällä, ni se oli vaan niinkun mukamas pakko pudottaa. Mä olin varma, et mun nivuset kuoriutuu :D

Koitin lisätä tähän videon, mutta eipä tää blogger niitä nyt vaan pyöritä.. Pistän tähän linkin mun instaan kyseiseen vetoon!

https://www.instagram.com/p/BSs3PElDBUf/?taken-by=piia_sankari&hl=fi




Mua vähän kammoksutti, kun Jiri vaan lastas niitä levyjä..Eka veto oli satasella ja en tie miten katoin, kun luulin siinä olevan 60kiloa. Ihmekkös tuntu vähän luulemaani painoa painavemmalta. Eli vedot meni kutakuinkin näin; 10kg, 120kg, 140kg, 160kg ja uus pr 170kg!! (videolla tuossa ylhäällä). Veto ei ehkä oo kauneimmasta päästä, mutta siihen nähden ihan jees, että alla oli tosiaan aikamoinen reeni jo. Ja edellispäivänä otin vetoa (mulle) aika isoilla painoilla. Et ei huano.  JA niin, olihan toi eka kerta puvullakin. Aloitusasennon haku oli aikalailla...erilaista :D Mut hei, ainakin toi puku oli piukka!

Huomenna sitten sitä sisustusjuttua tänne blogiin, nyt täytyy alkaa valmistautua kouluun lähtöön!!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Reeniä horo reeniä.

Pikkuhiljaa on saatu taas treenejä raiteilleen. Tai no, ei ole :D Sm-kisoihin on enää vain viisi viikkoa aikaa ja alkaa kivasti jo mahassa velloa...

Tälle viikolle on mahtunut treeneihin kyykkyä, olkapäitä ja vetoa. Keskiviikkona käväsin vähän jalkoja hapottamassa salilla. Haukkaritreenistä oppineena, en vetämyt nyt ihan täysillä ton tauon jäljiltä, että pääsis kävelemään kumminkin..

-Pyöräily 5min
-Etukyykkyä 2x12x20kg, 8x50kg, 8x70kg, 5x80kg ja 3x90kg.
-Hackkyykky 3x12 pelkällä kelkan painolla, hitaasti alas->räjähtävästi ylös
-Reiden ojennukset 3x12x25kg hitaalla laskulla
-Vatsat

Kyykky kulki ihan semi hyvin. Pidempääkin olisi jaksanut tehdä, mutta tosiaan tosta haukkarihapotuksesta viisastuneena jätin nyt vain tohon.



Jos kuvaan on uskominen, niin komian pumpin noihin paksuihin jalkoihin silti sai tollasellakin reenillä!

Torstaina otin hiukan tukkia. Huomas nyt, kun sitä ei oo tehnyt taas pitkään aikaan niin se pelko on tullut taas. En tiedä mikä siinä on, mut sen tukin punnaaminen vaan joka kerta jänskättää. Pääsin moisesta jo vähän eroon tossa viimevuonna, kun tein tukkia paristi viikossa. Sama tyyli takaisin kyllä, viimeistään smkisojen jäleen ja ennen niitäkin kyllä tukkia treenailen.

-5min pyöräily
-Pystypunnerrusta 2x12x20kg, 2x12x30kg
-Tukkipunnerrusta 3x4x45kg, 2x2x55kg,  2x5x45kg
-Kapeepena 12x20kg, 2x8x40kg
-Viparit 4x10x4kg

Komiasti tuli kyllä olkkiksiin tuntumaa. Tukilla tein ekan sarjan militarynakin vielä.

Lauantaina mulla oli tarkotus kokeilla vähän tota vetoa ja sitten atlaskiviä. Suunnitelmat hiukan muuttui, mutta treeni meni kutakuinkin näin;

-Pyöräily 5min
-Maastaveto 10x60kg, 8x80kg, 5x100kg, 3x120kg, 2x130kg, 1x145kg ja 1x152.5kg
-Farmarikävelyä 20m+20m 20kg, 20m+20m 50kg, 20m 70kg ja 20m 80kg.

Piti yhdistää tohon säkkien nostoa, mutta aikaa menikin sitten salin säkin korjailuun. 90kilon säkki oli rikki ja sitä siellä sitten fiksailtiin. Painoa säkille jäi "enään" 82kiloa. Sitä tuli siinä ryittyä liki puoltuntia. 70kilosta säkkiä myös siinä sivussa. Mä en käsitä, mikä tossa säkin syliinnostossa on niin hemmetin vaikeaa.  82kiloa pitäisi olla meikäläiselle kumminkin suht kevyttä kauraa, mut tossa säkin muodossa se ei tunnu olevan. Tahimista riittää sen suhteen..Ihan saatanan ärsyttävää. Musta ja noista säkkihommista ei kyllä ikinä tuu mitään parhaita kavereita ;P Vaikka noi mun vetorautani onkin vielä aika olemattomia, niin toi 152,5kg oli aika kiva. Se on kumminkin vaan 7,5kilon päässä mun nykyisestä maksimiraudasta, niin ton tauon jälkeen ihan hyvä tulos. Musta se asentokin on ehkä inan parantunut, eikä lähde nokittamaan yhtään niin paljon eteen, kun ennen. Pakko siis myöntää, että niistä ylikamalista remmeistä on ehkä ollut hyötyäkin.




Nyt kun hiilarit kuuluu taas mun ruokavalioon, niin silti oli vaan toi voimannostovyö edelleen liian iso. Vaikka laitoin ton neopreenivyön siihen alle, niin vaan yks reikä jäi enään. Joko saisin sen sinne suutarille jo...


Maastavedosta tuli sellanenkin juttu mieleen, että mietin, koittasko joskus sitä kuuluisaa vetopukua...En oo niiden päälle oikeen koskaan ymmärtänyt, mut voishan sitä olla kiva koittaa. Jos sellaista kehtaa ikinäkään rykäistä päälleen :'D

Nyt kumminkin pikkuhiljaa unten maille niin pääsee aamusti sitten Lucan viemisen jälkeen taas treenille! Seuraavassa kirjoituksessa vähän kirppislöytöjä <3___<3

tiistai 4. huhtikuuta 2017

TODELLA kipeitä haukkareita ja blogihierontoja sekä blogiprojektien kuulumiset.

On sitten meinaan ollut ihan jäätävä kiire ja hoppu joka paikkaan ja sen huomaa taas jälleen tästä blogiin kirjoittamisen tahdistakin.  Aloitetaan tää kirjoitus kumminkin nyt tolla otsikon keskimmäisellä osalla, eli blogihieronnat. Mulla oli siis viimevuoden puolella tuolla Vihaisenpekonin facebook-sivuilla tämmönen "ilmianna itsesi tai tuttusi"- arvonta. Pyysin siis osallistujia laittamaan mulle viestiä vihaisenpekonin facesivuille, jossa voi sitten kertoa, miksi juuri hän tai hänen ilmiantamansa kaveri ansaitsis hieronnan ja tukkakuntoon-paketin. Videota oltiin katsottu hurjan monta kertaa ja videota myös jaettiin aika hyvin. Siitäkin huolimatta, että videolla kerroin, että voin lähteä tätä prokkista tekemään kauemmaksikin, niin osallistujia oli kaikenkaikkiaan vain 4. Ja kaikki vielä täältä Porista. Jokainen osallistuja ilmiantoi kaverinsa pienen kertomuksen kera. Koska kumminkin halusin, että voisin kaikille antaa jotenkin hyvää mieltä, niin kysyin kaikilta ilmiantajilta, että onko ok, jos en arvokaan yhtä voittajaa vaan tulisinkin tekemään kaikille hieronnan ja jätetään vaikka tukkajuttu pois. Tämä sopi kaikille ilmiantajille ja näinollen mulle ainakin tuli hyvä mieli, kun pystyin kaikille antamaan vähän sitä pientä hemmottelua niska-hartia-hieronnan muodossa. Suhailin siis perjantaina ja vielä lauantainakin ympäri Poria näsisä merkeissä. Yhden kohdalla käynti jäi vain kahvitteluksi tällä kertaa, mutta asia korjataan lähiviikkoina :)

Sain luvan ottaa kuvan, kun olen ilmiantajan ja ilmiannettavan kanssa. (Tästä yhdestä joka toteutetaan myöhemmin, ei ole kuvaa) Yhdessä kuvassa vain ilmiannettava, koska toinen osapuoli ei päässyt paikalle. Kiitos teille mukana olleille! :)







Sitten toi haukkarit-osio....Kirjotinkin viimeviikolla, kun oltiin Jirin kanssa treenailemassa rintaa ja hauiksia. Siis perkele, mun kädet suoristui ilman kipua vasta eilen. Mun haukkarit ei oo koskaan, ei ikinä ollut niin kipeät kun ne nyt oli. Tietty pitkä treenitauko taustalla asiaan vaikutti myös, mutta kumminkin...Ihan jäätävää särkyä! Että sellanen treeni :D Olihan nää mun valtavat rintalihaksetkin aika kipeet muutaman päivän, mutta ei mitään verrattuna  haukkareihin...

Ennen osiota blogiprojektit, kerron vähän, että mitäs mun pumpustani tuumailtiin tänään kardiologin vastaanotolla. Niinkun oon tänne blogiinkin kirjoitellut, niin mulla toi sydän käy hiukan kierroksilla välillä, enemmän tai vähemmän. Holter-mittaus paljasti, että iitä lisälyöntejä todellakin on, mutta sen lisäksi mun sydän jättää lyöntejä aika-ajoin myös välistä. Ja juurikin noi välistäjäävät lyönnit tekee mulla sitä muljahduksen tunnetta. Se jokin pidentymä siellä on edelleen ja ennallaan. Nää vaivat ei kumminkaan oo sellaisia, että mun tarvis tekemisäni mitenkään rajottaa tässä kohtaa. Että antaa sydämen tykytellä vaan, vaikka se perkeleen ärsyttävää onkin. No mutta, muihin aiheisiin!

Mun blogiprojekteilla, Annalla ja Mamalla on mennyt aika kivasti nyt tää prokkis. Kolmas viikko pärähti käyntiin eilen. Ja koska eilen oli maanantai, niin se oli myös punnituspäivä.

Annalla putosi viimeviikolla 1,9kiloa. Ei ollenkaan huono suoritus ja varsinkaan, kun perjantaina oli vähän pientä cheat-meininkiä alkomahoolin merkeissä. Anna kumminkin oli fiksuna tehnyt seuraavan päivän ruoat vamiiksi ja perjantainakin söi niinkuin piti. Anna kirjoittelee aika tunnollisesti fiiliksiä pitkin viikkoa, päivittäin ruokailujen yhteydessä. Tähän pari lausahdusta niistä ja yleisiä fiiliksiä kuluneesta viikosta;

"Aamupalan jälkeiset 1-2 ateriaa tuntuu edelleen hiukan haastavalta saada alas. Toisinaan sitten taas on nälkäkin jo, jos ateriaväli venyy." " Jos tää päiväkirja olis facebook, niin tuntisin oloni olevan onnitunut. Taas yks viikko mennyt terveellisemmin. Hiukan silti jännitän maanantaista punnitusta, kun perjantaina tuli vähän otettua..."

On edelleen tosi hyvä fiilis tästä, joten edelleen jatektaan hyvin mielin ja lippu korkealla. Hiukan tuo perjantain kupittelu jännitti, mutta siitäkin huolimatta vaan se paino putosi ja jopa melkein kaksi kiloa! Lauantaina jatkoin ruokailuja niinkuin pitikin. Ihan mahtava kyllä tuo kahden kilon pudotus, vaikka tota alkoholia tulikin nautittua. Samaa rataa jatketaan hyvillä mielin."

Annan kokonaissaldo on nyt siis -5,9kiloa.

Sitten Mama. Painoa oli pudonnut tasan yhtä paljon, kuin ekalla viikolla, eli 1,1kiloa. Mahtava määrä sekin! Laitetaan tähän alle hiukan mutsin fiiliksiä;

" Nonniin..Maanantaina taas oli punnitus, 1,1kiloa mentiin taas alaspäin. Viikko meni muuten mukavasti, mutta ruokailuje aikatauluttaminen vuorotöiden kanssa taas hiukan  hankaloitti. Ruokaohjelmaa mutettin hiukan, että saa vähän helpommin väsättyä aterioita noihin yövuoroihin. Liikunta jäi vähän vähäisemmäksi kun yleensä juurikin noiden yövuorojen takia. Ei ihan samalla tavalla jaksa kun nuorena, hehheh...Repsahduksiakaan ei ole tullut ja samaa rataa jatketaan. Herkkupäivää odotellessa :P"

Siis mä oon kyllä niin ylpee näistä! Ihan mahtavaa, että molemmat tapaukset on motivoituneet tähän. Ja molempien kanssa keskusteltu juurikin siitä, että tämä EI ole mikään väliaikainen dietti, vaan juurikin se muutos terveellisempään elämään. Ja kuten voi huomata, niin ne repsahduksetkaan eivät maailmaa kaada, kunhan ei jää vaihde päälle.


Loppuun vielä pari kuvaa mun Lucan viikonloppusista askarteluista. Pääsiäisoksia ja dinomunia :D








Huomenna onkin koulupäivä, joka tarkoittaa mulle aamutreeniä. Nyt kumminkin unille!