keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Back in business!!! Ja blogiprojektien kuulumiset.

Vihdoin pääsin takaisin treenien makuun <3__<3 Mä oon tätä niin odottanut. Ihan tajuttoman hyvä fiilis kun sai kaivaa palkkarin ja bcaa.n kaapin perukoilta aktiivisempaan käyttöön. Treenihousut ion olleet viikattuina hyllyssä 6viikkoa, ja niissä oli kyllä sellanen muikee ummehtuneisuuden haju...Mutta siis, treenielämä alkoi eilen ja edellisestä kerrasta tulikin kuluneeksi tasan 6viikkoa. Thyi! Aattelin, et vedän sellasen kokonaisvaltasen herättelytreenin. No, mavessa se hiukan lähti heti lapasesta ja ois ehkä kyvyemminkin voinut aloittaa. Pääasia et hyvältä tuntu. Mieli halajas laittaa tankoon enemmänkin rautaa, mutta maltoin sitten kumminkin.

Maastaveto 2x10x60kg, 2x10x80kg, 2x8x100kg ja 5x110kg.
Rinnallevetoa 3x?x30kg
 Sitten vielä ennen vatsoja tein tolla 30kilolla sellasen, että maasta rinnalle, etukyykky, vauhtipunnerruksella tanko ylös ja niskan taa, takakyykky ja taas punnaamalla ylös. Näitä tein 3 tai 4 sarjaa ja yht. 10kyykkyä per sarja.
-Vatsat pallolla 3x20




Painoa en oo seuraillut nyt laisinkaan, mutta vyö oli edelleen löysä ja jos nyt sais aikaseksi teetättää lisäreikiä siihen...Sais vähän paremmin tukeakin.

Tänäpä treeni sai jatkoa aamupäivällä. Olin Jirin kanssa treenaamassa ja tuli kokeiltua vähän erilaista treeniä...Vieläkin haukkarit tärrää!

-Ristikkäistalja 4x20x10kg
-Vinopena 30kgx4. ensin 8-12 toistoa hitaalla laskulla, jonka jälkeen 15sekunnin taukoa ja sen jälkeen pumpattiin niin monta kun tuli.
-Penkkipunnerrus  samalla kaavalla ja samalla painolla.
-Hauiskääntö taljassa 3x20x10kg ja 1x15x10kg
-Hauiskääntö suoralla tangolla samalla kaavalla kun noi penat.
Lopuksi vielä vatsahiitti. Tangossa roikkuen polvet rintaan, sen jälkeen jalkojennosto pidemmällä kaavalla ja kolmantena siihen perään lankutus puristuksilla. Toi vedettiin siis kolme kertaa läpi. Yyh. Musta ei kyllä koskaan tulis mitää bodailijaa :D



Viikonloppuna oli myöskin kauan odotettu kinesioteippauskoulutus. Vaikka nyt jonkinnäköinen haju onkin ollut, että mitä se teippi oikein tekee, niin ihan uusia ulottuvuuksia kyllä aukes, että mihin kaikkeen se teippi auttaakaan! Oli kyllä antoisa koulutus.



Viikonloppuna tuli myös pitkästä aikaa suoritettua pientä ihmisöitymistä.


Pitkästä aikaa jaksoin vähän näyttää tukalle rautaa ja hiuslakkaa. Jopa Peppe noteeras, että mulla oli kiharat! :D itekin silti mietin, et vois niitä väkertää useamminkin. Jos vaan jaksais..

Sitten siirrytään blogiprojekteihin, eli mun äiti ja Anna. Miten eka viikko molemmilla sujui?

"Yleisfiilis on vieläkin tosi hyvä ja aion edelleen antaa kaikkeni tälle... Sunnuntaina päivää ennen punnitusta olin iha kauhee ''stressaantunu'', et onks sitä painoo tippunu ku oon vaa syöny ja syöny. Ja sitt jos ei oo ni Piia kuitenkin luulee, et oon lipsunu :D Ja näin oikee painajaista, et paino on vaa noussut. Maanantain punnitukse jälkeen heräsin taas tähän maailmaan, ku uutena ihmisenä, koska sitä painoo oliki tippunu ja täst vieläki iha superhyvät fiilikset!"
Annalla oli siis painoa tippunut tasan 4kiloa. Sanoinkin Annalle, ettei sitten pahastu, kun se alkaa hidastumaan ja tasottumaan sen tahti. Alkuun sitä nopeaan kumminkin lähtee kun saadaan aineenvaihdunta käyntiin ym. Kerroin myös, että alkuun tuntuu varmasti siltä, että tuntuu kun ei muuta tekisinkään kun söisi, mutta kohta se nälän tunne jo tulee, kun kroppa alkaa siihen rytmiin tottua. Anna oli kirjoittanut myös vähän ruokapäiväkirjaa ja fiiliksiä ruokailujen yhteydessä. Voisin tähän laittaa muutaman;

"Aamupalan syönti tuntui hirveältä haasteelta, koska en ole tottunut aamupalaa syömään"
"Nyt alkaa jo ruoka pian puskea vastaan.."
"Ehkä alkaakin jo kroppa tottumaan tähän"
"Vähä kun olis jo tullut jopa nälkä ruokailujen välillä!"
Sitten siirrytään mamaan. Äitillä oli painoa pudonnut 1,1kiloa! Mama tuntui olevan vähän pettynyt, mutta kerroin, että tuohan on hyvä saavutus, niinkun se onkin. Ja kaikki on aina kotiinpäin, on sitä pudotusta sitten sata grammaa tai kilo. Sitten maman fiiliksiä;

"Viikko sujui suht hyvin. Ruokailuja tuntui olevan koko ajan, eli nälkä ei yllättänyt, päinvastoin. Oli opeteltava ruoanlaittoa vähän uusiksi. Töihin otin mukaan omat eväät ja koitin parhaani mukaan jakaa ruokailut sopiviksi tyäaikojen puitteissa. Yövuorot tekivät tästä hiukan haasteellista, mutta hyvin niistäkin selvittiin.  Viikon jälkeen vaaka näytti 1,1 kiloa vähemmän. "niin vähän..." Mutta kun mietin uusiksi, niin tahti tuntuukin ihan mukavalta."
Äitille tehtiin ruokavalioon pieniä muutoksia ekan viikon jälkeen. Epäsäännöllinen vuorotyö ja kokkailu voi joskus tuntu hieman haasteelliselta niin sitäkin mietittiin enemmän nyt uutta menuuta tehtäessä.

No miten toisella paino putoaa enemmän kuin toisella?
-Noh, painoindeksit ovat eri lukemaa näiden kahden välillä. Myös ikäeroa on 40vuotta. Toisella on taustalla enemmän tai vähemmän painonpudotusta erilaisilla kalorimäärillä ja toinen ei oo asiakseen ennen juurikaan ottanut edes painonpudotusta/painonhallintaa. Kalorivaje on suurinpiirtein suhteutettuna sama.

Mutta joo, mulla, Annalla ja äidillä on kaikilla aika hyvä fiilis ekasta viikosta! Ensviikolla palataan taas näihin tunnelmiin :)

Nyt pientä siivoilua ja muuta diipailua!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Ihan vaan maanantai.

Nyt alkaa vihdoin tuntumaan sitlä, et tää lenssu alkaa ehkä meneen parempaan päin. Toivottaasti, koska halu palata treenaamaan on SUURI ja motivaatiota riittää. Just eilen kun kävin suihkussa ja menin pyyhkeen kanssa tupakkalle, niin peilistä kattoi kyllä täysin lihakseton nainen. tuntuu olevan kehinkoostumus muuttunut ihan järkyttävästi tässä viikkojen aikana...Thyi! Onneksi asia korjaantuu hyvinkin pian. Kisoja on jo tähtäimessä, mutta se pääkisa on sitten ne Sm-kisat Lahdessa tossa toukokuussa. Harmi kun tää mun treenittömyysaika osui just tähän, mut eipä voi mitään. Toivottavasti tää vetelyys katoaa äkkiä ja tulokset nousee niihin lukemiin ja ylemmäskin, mitä ne on olleet. Nyt kun on jo useampi päivä myös tota uutta lääkitystä takana noihin päänsärkyihin, niin toivottavasti sekin alkaisi puremaan kunnolla, ettei vaikuta sitten treeneihin.




Kattelin tossa ykspäivä facebookista yksiä kisoja. Kyseessä oli parikisat, jotka käytiin viime kesänä ulkomailla. Suomea oli edustamassa Jiri Grönman ja Jarno Kirselä. Oli kiva, kun pystyi noikin kisat tsekkaamaan netistä.



Ton kisavideon katselu nosti motivaatio entistä enemmän ja voi vitsit kun odotankin sinne salille pääsyä...Huomenna jo sitten jotain kevyttä, mikäli tää olo tästä vielä hiukan paranis. Viim sitten keskiviikkona ennen koulua :)

Ruokailut oon vihdoinkin saanut kunnolla taas kuriin. Ei ne nyt niin retuperällä oo ollutkaan, mutta nyt on taas vihdoinkin ne hiilarit tiputettu alas.





Ja jottei ne lääkärikäynnit ihan vielä olisi ohi, niin tänäpä kävi fysiologilla.


Nyt laitettiin vuorokaudeksi lätkät ympäri etukroppaa ja seuraillaan niitä lisälyöntejä. Tokasin sille hoitajalle, joka näitä laittoi, et mun tuurillani niitä ei tule yhden yhtäkään tän holter-mittauksen aikana :D Se ois perus mun tuuria..Ei siis mitään vakavaa pitäis tossa pumpussa olla, mutta tutkitaan nyt kumminkin. En muista kerroinko jo siitä pidentymästä. Se ei nyt ollut ainakaan olennaisesti pidentynyt viimevuodesta :) Jeejee.

Tänään on myöskin koulupv. Nyt ennen kun alan valmistautua kouluun lähtöön, niin pientä siivoilua ja värityshommia Lucan kanssa :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Uutta projektia blogiin!

Mun blogi on MELKEIN alusta asti keskittynyt henk.koht elämän lisäksi elämäntaparemppaan, ruokailuihin, treenailuihin ja niihin liittyviin asioihin. Oon myös jo pidemmän aikaa miettinyt, että jostain olisi kiva kirjoittaa ns. pidemmällä tähtäimellä, mutten ole oikein honannut, että mistä.

Nyt mä sen kumminkin keksin; Elämäntaparemppa part 2 ja 3.

"täh?"

Eli. Alan kirjoittamaan kaiken muun höpinän lisäksi kahden henkilön kuulumisia. Kysyin heiltä, kiinnostaisiko moinen projekti ja molempia kiinnosti. Olen tehnyt molemmille nyt omat ruokaohjelmat jotka he aloittavat maanantaina. Molemmilla on tavoitteena parantaa pysyvästi elämäntapojaan ja samalla pudottaa painoa.

Mä aina ruokavaliota tehdessäni pyydän kirjoittamaan ensin ruokapäiväkirjaa, jotta hiukan näen mihin on totuttu ja mistä pitää tai ei pidä. Tässä tilanteessa kumminkin haastattelin molempia vain suullisesti, jonka pohjalta lähdin näitä runkoja rakentamaan. (Näin päästään nopeammin alkuun) Muokkauksia tehdään molempien kohdalla tarpeen tullen. Molempien ohjelmissa on myös vaihtoehtoisia aterioita ja raaka-aineita, jotta he oppisivat itsekin helpommin omaksumaan ja totuttelemaan muutosta, joka jäisi elämäntavaksi, ei missään tapauksessa "kuuriksi".

Molemmilta mukana olevilta kirjoitan terveisiä tänne blogiin 1-2vk välein ja samalla laitan tänne myös aina millaisia muutoksia heissä on tapahtunut. Kuviakin on sitten jossain vaiheessa tulossa :)

Voisin täss kohtaa tehdä molemmista pienet esittelyt, joissa hiukan aukeaa henkilöiden taustat. Ekana projekti nro 1;

"Olen 62 v. nainen. Vuosia kärsinyt selkäkivuista jotka johtuvat madaltumisista ja nikamien siirtymisistä. Olen myös loukannut molemmat polveni ja viimeksi oli toisessa jalassa vielä isosarvennoisen kipuoireyhtymä, jonka takia kävelin kepin avulla monta kuukautta. Nämä kaikki yhteensä ovat vaikuttaneet tosi paljon liikkumiseeni ja ruokailutottumuksiini ja painoa on kertynyt ylimääräistä, paljon. Nyt pääsen jo paremmin liikkumaan ja olen koittanut ruokaillakkin suht terveellisesti. Paino putosi aluksi muutaman kilon mutta jämähti siihen Nyt minulla on hyvä tilaisuus ottaa itseäni niskasta kiinni, kun pääsin tähän projektiin mukaan, tulen noudattamaan uutta ruokavaliotani pilkulleen. Maanantaina alkaa uusi elämä. Tänään olen jo punninnut ruokaa annospusseihin ja käynyt kaupadsa täydentämässä asiaan kuuluvia aineksia. Motivaatio tuntuisi olevan kohdillaan. Liikkumista aion lisätä hieman, mutta vähän kerrallaan ja selän kunnon mukaan."
Kyseessä on siis jo joskus mun blogissa esiintyneestä ja maailman parhaasta äidistä, omastani <3 Kuten tossa kirjoituksessa onkin, niin vaivaa jos toistakin on ollut joka on enemmän tai vähemmän hankaloittanut liikkumista. Onneksi pahimmista on mamaster päässyt eroon ja pienimuutosta liikuntaa on äiti jo tehnytkin. Nyt laitettiin siis myös ruokailupuoli kuntoon.

Projekti nro 2;


"Oon  aiemmin miettinyt ehkä liikaa aina juurikin sitä painonpudotusta, enkä niinkään elämäntapamuutosta. Tän projektin myötä saan siihen oivan mahdollisuuden. Tavoitteena tietenkin painonpudotus, mutta  useamman laihdutusyrityksen jälkeen haluan muutosta pidemmällä tähtäimellä, enkä vain laihtuakseni. Oon kokeillut mm. karppaamista, mut siitä ja monesta muusta yrityksestä on seurannut vain kyllästyminen ja näin ollen koko touhun lopetus.  Ruokailutottumukseni ovat olleet aina vähän huonot. Ruokaa ostaessa ja miettiessä ensimmäisenä ovat mielessä olleet, että mikä on hyvää ja tietenkin halpaa. Olen myös huomannut, että itsensä saa helposti ylipainoiseksi myös ilman ns. herkkuja, ihan pelkällä ruoalla. On kausia, jolloin tulee syötyä paljon ja kausia kun taas ei juurikaan mitään. Syömisten säännöllisyys on siis aina ollut hakusessa. Uskon, että tää on se mun juttuni ja nyt se on kumminkin helppoa, kun tää ruokavalio on tehty just mulle ja määrät ja kaikki lukee ylhäällä, ei tarvi kun vaan punnita, valmistaa ja syödä. Nyt fiilikset on tosi hyvät ja motivaatio korkealla!"

Kyseessä siis pitkäaikainen tuttu, nykyään jo oikeastaan kaveri, Anna 22v.

On siis kaksi aikalailla erilaista ihmistä nyt mukana tässä projektissa. Huomenna nää daamit aloittavat sitten askeleen kohti kevyempää ja ennenkaikea terveellisempää elämää!

Tämmöstä siis on luvassa, joten kannattaa seurailla.

Omista kuulumisista kans hiukan. Lenssu on päällänsä edelleen, mut ainakin nyt näin aamulla olo on parempi kuin esimerkiksi eilen. Katsotaan nyt, mihin olo menee taas iltaa kohden..Eilen olin myös Power Teamilla katsomassa SVRY.n järjestämiä penkkikisoja. Kyseessä oli siis sotilaspenkkiä, voimapunnerrusta ja toistokisaa. Hienoja tuloksia tuli!

Nyt kuitenkin meen niistämään tän nokkani tyhjäksi ja vielä kun olo on hyvä, niin jos hiukan siivoilis.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Selvyyttä vihdoinkin!

Nyt voisin hiukan avata tätä mun pitkään vaivannutta päänsärky-asiaani. Niinku oon monasti sanonut täälläkin, niin menin siis alunperin lääkäriin, kun päässä ja eritoten vasemmalla puolella oli jatkuva humina. JA sitä oli siis koko ajan. Sain lähetteen korvapolille ja raskaat treenit siis kiellettiin. No, en ihan tota raskaiden treeien pannaa totellut ja sitten oireita tuli lisää; lähes päivittäisiä päänsärkyjä, jomotuksia, jyskytyksiä ja vihlomisia. Korvapoli aikaa aikaistettiin ja lisäksi tuli aika neurologille. Koska humina oli selvästi sykkeen mukaista ja kaikki vähänin ponnistusta vaativat jutut paskalla käymisestä lähtien aiheutti enemmän tai vähemmän kipua niin epäilyksi tuli verisuonianomalia, eli jonkunnäköinen poikkeavuus. Stressi moisesta tietty vielä pahensi/pahentaa oireita entisestään.. Treenit kiellettiin kokonaan magneettikuviin asti ja sksi en oo siis nyt useampaan viikkoon treenaillut. Vattalihaksia tuli silti jonkun verran edes kotona tehtyä ja koiran kanssa tietty lenkkeillyt. Kelit on ollut kyllä niin paskat, että kovin pitkiä lenkkejä ei oo tehnyt, kun kaikki tiet ihan jäässä.

Noh, eteenpäin. Olin edellispäivänä siellä MRI-kuvassa. Tänään oi aika sinne neurologille ja ihan hiukan on sitten jännitänyt, että mitä sieltä päästä oikein löytyy.  MRI-kuvat olivat normaalit. Siis voi luoja. Vittu, mikä helpotus!! Kaikki skenaariot erinäisistä verisuonijutuista on pyörinyt päässä ja miettinyt jo, että tarviiko treenaminen lopettaa pidemmäksikin aikaa. Huhhuh. Neurologiset testit meni myös täysin puhtaasti läpi. Diagnoosina on nyt sitten normaalia rajummat jännity- ja ponnistuspäänsäryt. Vaikka pidän kyllä kehonhuoltoani mielestäni hyvänä, niin sitä vaan entistä enemmän ja hierojalla tarvii alkaa käymään tosi usein....Ainakin kerran viikossa. Suurella todennäköisyydellä tää juontaa juurensa ainakin osittain sieltä pian 3v takaisesta farmarikävelyjutusta, kun toi niska-lapa-rinta-selkä-akseli meni vituralleen. Kuten silloin kirjpitinkin tännekin usein, niin piiiitkän aikaa treenien jälkeen ja varsinkin punnerrustreenien jälkeen mulla oli niska aivan puukalikkana. Tää vaiva tai vaivat saattaa olla myös jo kroonistunut, joten alotetaan myöskin lääkitys, joka kestää 3-6kk. Treenikielto on ohi ja saan käydä nyt myös hieronnassa. Se onkin enemmän kun tarpeen...Treenit tietysti oman fiiliksen mukaan. Nyt alkaa jonkinnäköistä lenssua puskea, niin tän parannettua aletaan puskemaan niitä smkisoja kohti ja täysillä! Toivottavasti entistä suurempi määrä kehonhuoltoa ja toi lääke lopettaa nyt nää päänsäryt. Ei kovin hääviä kun viikossa on enemmän päiviä jolloinka pää särkee, kun että ei särkisi. Kurkkupurkin aukivääntäminenkin on ajoittain saanut vähemmän kivan fiiliksen tonne takaraivoon nimittäin. Ja jos ei muuta, niin toivottavasti ainakin se ponnistushedari menis nyt ohi tai edes helpottais. Mikäli oikein tsekkasin, niin ystävänpäivänä oon viimeksi ollut salilla, joten voinette vaan kuvitella millaset poltteet on päästä treenaamaan..Ihan jäätävät!! Tosin, vaikka se lupa nyt taas myönnettiin niin se ei paljon auta, mikäli tää päänsärky ja sen erimuodot ei ala helppaamaan..

Lenssukin uhkaa iskeä tai oikeastaan vähänniinkuin iski jo. Onneks se silti tuli nyt tähän "samaan syssyyn" eikä vaikka sitten, kun on just päässyt treenin makuun takaisin.

En muista, kirjptinko jo tänne, että nyt on sitten se ADT-sopimuskin tehty. Nyt kun tietää, ettei tuolla päässä mitään pullistumaa ym ole, niin uskaltaa alkaa ilmoittautumaan noihin kisoihinkin. Mä vaan niin toivon, että nää hedarit loppuis. Ei tarvis koko ajan miettiä et viittikö suunnitella mitään yms, kun pää särkee enemmän tai vähemmän lähes päivittäin. No, nyt on suunta kuitenkin vaan ylöspäin!

Juurikin ton oman terveydentilan takia on blogin kirjoittelu jäänyt tosi vähälle. On kuitenkin duunailtu kaikenlaista; Yyterissä oloa, kahvittelua, koulua, synttärihulinaa, kuvailuja, tukkajuttuja ja kisoja. Kisoissa siis itse vaan katsojana ja kuvaajana. Oli sitä laminaatin laittoa ja mitä kaikkea! Sekalaisia kuvia vähän nyt tähän alle.









Mun pikkunen vauvani täytti 7-vuotta. Kyllä menee aika vaan niin nopeaan..Yyh!

Kämpässäkin on pientä muutosta tapahtunut, mutta siittä sitten toisella kertaa.

Hirvee hinku on ollut blogiin kirjoitella, mutta aihetta ei oo ollut. ATM-kirjoituksia ei oo tehnyt mieli kirjoitella juurikin ton pään takia, mutta nyt sekin asia on hoidossa. Tai no, ainakin tiedossa.

Nyt kun on pitkästä aikaa hyvät fiilikset ja se iso kivi tippunut harteilta, niin alankin heti selaamaan, että mitä kaikkia kisoja sitä onkaan tarjolla tänä vuonna ;)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Fitit ja fätit.


"Alkasit ny syömää. No ot ny vähä. Kyl sää jaksat. No söit se eilenki. Ot ny vähä lisää ku noi hyvi maistuu. Älä valehtel. No on sul varaa vähä lihotakki. Onksul joku dietti. Ei sl ny oikeesti mitää ol ku ei luutka vie näy. Emmä ol ikin nähny et sä oksennat. Emmä ol ikin nähny ettet söis"

" Älä ny enempää ot, riittää jo. Ot ny vaa ku mieles tekee kumminkin. Ooksä raskaana. Onksul joku sairaus. Kannattas kattoo vähä mitä syät. Pia sul menee polvetki. Ootpas sää lihava. Olisit tosi nätti ku olsit vähä laihempi."

"Meinaaks vie kaua laihduttaa. Voisit vähä viä laihduttaa. Kai sä ny vie laihdutat. Oot sä vieki ylipainone. Ei se haittais jos vie vähä pudottaisit silti. Ooks muka tyytyväine ittees. Millai sä voit ol tyytyväine ittees ku oot ylipainone. No ethä sä oo lainkaa yht lihava ku mää. No ethä sä oo ees lihava. Oot sä ny iha hyvänäköne ku oot laihtunu.  Mitä sä ny valitat, ku et oo ees oikeesti läski."


Niimpä niin. Ite kun on aikamoiset ääripäät käyny kehonpainon kanssa läpi, niin lokerointi ärsyttää suunnattomasti. Ihmisiä on helvetin helppo arvostella. Teininä (eka kuva) sairastuin masennukseen ja sen mukana tuli syömishäiriö. En paljoa syönyt ja sillon kun söin, niin käytiin tunkemassa hammasharja kurkkuun kun sormet ei enää riittänyt. En kuitenkaan (onneksi) kuihtunut tuosta enää kovin paljoa pienemmäksi. Sen suhteen kävi tuuri. Näytän vain hoikalta, perus teiniltä. En anorektisen laihalta.

Elämä meni eteenpäin. Pahin masennuskausi oli mennyt  pois, vaikka takapiruna oli mukana koko ajan. Elämänlaatu muuten parani ja kiloja alkoi tulla. Ei se mua mitenkään haitannut, vaikka alkoi mennä jo reilusti sairaalloisen bmi:n puolelle. Kyllä mä huomasin jossain kohtaa, että oon aikalailla turvonnut, mutta se ei häirinnyt mua tippaakaan. Mulla on mies joka rakastaa mua tämmösenä ja mulla on poika mun mieheni kanssa. Meillä on kämppä ja pari kissaa. Viihteelle lähtiessä vähän on mekko piukka, mutta mitä sen väliä, kun se on hieno. Kirjaimellisesti se makkarankuorimekko oli kuin kuori, mun kaikkien heiluvien lihojen päällä. Samapa tuo, ei haitannut ja mun oli hyvä olla. Fuck it siitä, mitä muut ajattelee.

Sit tuli kipinä. Voishan sitä hiukan pudottaa painoa ni jaksaa paremmin. Ja kun vielä ei oo mitään todettuja sairauksia jotka vois ylipainosta aiheutua, niin ehkäistään niitäkin. Nojoo, ärtynyt suoli mulla oli todettu, mutta noin muutoin. Sit laihduin ja nopeesti. ja paljon. Kun siirryin painonhallintaan niin 6kiloa paino nousi takaisin. Ei haittaa. Tässä se on pysytellyt samoissa lukemissa muutaman kilon heitolla jo parisen vuotta. Mä en laihduttanut, vaan tein elämässäni aikamoisen rempan. Vaihdoin sohvan, sipsit ja baari-illat kuntosaliin ja terveelliseen ruokaan. (välillä myös niitä baari-iltoja ja sipsejä). Salista tuli mun intohimo ja nyt harrastan voimailua kilpailutasolla. Painonpudotuksesta mulle jäi nahkaröllö killumaan tohen vattalle. Enkä voi tehdä sille mitään. Jotta pääsisin leikkaukseen, tarvisi mun vielä pudottaa n. 17kiloa, koska olen edelleen vaikeasti/sairaalloisen ylipainoinen. Lihastahan mulla ei ole, koska se ei näy, näinollen BMI-laskuri on hyvinkin pätevä ja kaikki ylimääräinen paino on rasvaa.  No mut onhan se mulle helppoa laihduttaa kun pudotusta takana jo noin paljon muutenkin. " No eihän se ny paha voi olla, kun se ei näy".  Niinjuu, aivan...Vähättely. Se on yks niistä maailman ärsyttävimmistä asioista.  No enivei.

On inhottavaa, ku ihmiset lokeroidaan. Lihava on aina lihava ja jos se lihava laihtuu, ni "epäonnistuu se kumminkin ja lihoaa takasin".  Samaten, jos joku on ollut koko ikänsä hoikka ja kerää niitä kiloja yhtäkkiä niin sitten vasta pasmat onkin sekaisin. Typerää. Sama ihminen se silti on, on se sitten lihonut, laihtunut tai ollut koko ikänsä saman kokoinen. Perkele. Niin lihoamiseen kuin laihtumiseenkin on monia syitä. Mm erilaisia sairauksia ja lääkityksiä. Ja on myös niitä, jotka lähes puhtaasti aiheuttavat itse laihtumisensa/lihoamisensa. Itse kuulun osaksi tähän, nimittäin lihoamisen osalta. Epäsäännölliset ruokarytmit, liian isot annokset epäterveellistä ruokaa ja juomaa ilman minkäänlaista liikuntaa. Jos puhtuaan perusteerveestä ihmisestä, niin juuri noin se mene...tankkaa enemmän kuin kuluttaa. Ja ihan todella paljon liikaa. Sitten kun se ruoan laatu on vielä mitä on, niin laulu on valmis. No, näistä kirjoittelin juuri tohon edelliseen postaukseen, niin jätetään nää ravinnejutut nyt tästä pois.

Miks mä kirjottelen tämmöstä? Koska mua vituttaa suunnattomasti kaikki "myös lihava voi olla nätti" , "vain koirat juoksevat luiden perässä" sekä myös " koskaan ei voi olla liian rikas tai liian laiha"-quotet ja memet. Mä en siis tykkää siitä, että pullukoita solvataan, mutten myöskään sitä, että solvataan niitä hoikkiakaan. Molemmat on idioottimaisia ratkaisuja eikä sillä saavuta yhtään mitään positiivista. Vähän kun se, että lääkärissä joka kerta saarnataan tupakasta. Onko joku lopettanut tupakointiaan sen takia? Ei ole. Kannustaminen, tukeminen ja auttaminen tuottaa paljon suurempaa hedelmää kun ivallisuus ja moittiminen, kohdistuu se keneen tahansa keneltä tahansa. Tähän sopii hyvin teksti; Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.



Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, eikä todellakaan tarvitsekaan. Kun on sinut itsensä kanssa niin musta ollaan oikeilla raiteilla. Mikäli se oma peilikuva ei miellytä, niin asialle on hyvä tehdä jotain, tietty terveellisyyden rajoissa. Itse täytyy kyllä todeta, että oon eniten ollut sinut itseni kanssa ton kokoisena, kun tossa keskimmäisessä kuvassa ylimpänä. En tiedä miksi, mutta näin vain on.

"Mikset vaan laihduta?" "Mikset vaan lihota?" No vittu, mikset vaan suksis vittuun siitä. :D Verrataan taas tähän tupakointiin tai oikeastaan sen lopettamiseen; toisille se on tosi helppoa ja onnistuminen käy heti. Toiset tahii saman asian kanssa kymmeniä kertoja pääsemättä alkua pidemmälle. Niin se vaan on. Jos puhutaan laihduttamisesta, niin laihduttajissakin on silti eroja. Osa haluaa sitä ihan tosissaan, muttei tekisi mitään asian hyväski. Sitten on niitä jotka koittavat lähes kaikki keinot, onnistumatta.  Nojoo, tässä kohtaa yleensä vedetään minimaalisen vähän ruokaa ja ylimaalisen paljon liikuntaa joka ei myöskään oo hyväksi. Tai käydään salilla pelkästään tekemässä maksimipenkki. Toiset lannistuu, kun se kymmenen kiloa ei oo pudonnut viikossa ja toiset ilahtuu kun on tippunut kilo kahdessa viikossa. On se muutos pieni tai suuri, niin pääasia jos se on ylöspäin. Tapoja on monia ja osa toimii, osa ei. Joku toimii toisella ja toinen kolmannella. Jos laihduttaminen tai lihottaminen olis helppoa, niin kaikki olisi perusjanttereita. Mun mielestä ihmisen koolla ei ole mitään merkitystä niin kauan, kun se ei oo terveydelle vaaraksi. Toisilla on hyvät lähtökohdat ja saa apua saavuttaakseen tavoitteensa. Toiset koittavat selviytyä yksin ilma sen isompia apukäsiä. Onneksi silti on nykypäivänä tää internet ja sieltä löytää kaikennäköstä juttua ja artikkelia aiheesta kun aiheesta.

Mutta siis, mun pointti  on se, et typerää ivata hoikkia ja typerää ivata lihavia. Varsinkin se kun lihavat supisee; ai kamala kun on laiha...Ihan sairaan näköinen. Ja samoin ne hoikat puhuu lihavista. Kummassakaan ei oo mtn järkeä. Olen kuullut näitä vähemmän imartelevia kommentteja niin hoikkana kun ylipainoisena, eikä se kumpanakaa tuntunut mukavalta.

Vähän sekavaa tekstiä taas kerran, mut toivottavasti pointti tuli esiin.

Keskitytään siis haukkumisen ja ivaamisen sijaan auttamaan ja kannustamaan toisiamme :)