maanantai 30. toukokuuta 2016

Jännityksen mukana tullutta ressiä.


Noniiiin.....Ja _taas_ on kirjoittaminen jäänyt. Vittu, en tajua mikä nyt tökkii! Joten sori taas.

Alotetaan nyt vaikka tosta otsikosta. Mä jännitän niin paljon noita ENSI VIIKOLLA olevia sm-kisoja, että mulla on kroppa taas aivan tukossa. " Se aika kuukaudesta" ei oo tullut lainkaan nyt, kun jännään niin paljon. Muista asioista johtuva stressi siihen päälle tekee oman osansa. Siihen päälle unettomuus ja ruokahaluttomuus niin avot. Vatsa elää silti ihan jotain omaa elämäänsä ja turpoo vaan kun pullataikina. Ja ei, edelleenkään ei ole jälkikasvua tulossa :D On tää hienoa....

Mä en vaan käsitä, et ne sm-kisat on jo ens viikolla. Just niihin oli viel puolvuotta aikaa. Oummai. Jännitys senkun tiivistyy ja pahenee.... :S

Tiistaina mä olin aamusta iltapäivään asti Raumalla Riikkaa moikkaamassa. Ollaan viimeks nähty tammikuussa, ihan liian pitkä väli!!! Raumalta kurvasin kotiin ja melkein samantien alkoikin pesäpallo Pihlavassa. Saatiin kunnon pelit aikaseks ja porukkaa oli kerrankin hyvin! Molemmat jalat ihan paskana ja meninkin nukkumaan kylmägeelipussin kanssa :D






Lucan elämässä yks aikakausi päättyi ja toinen alkaa syksyllä. Päiväkodin kevätjuhlat olivat torstaina ja syksyllä käy matka eskariin. Mun vauvani ei oo enään mikään vauva <3


Päiväkotitädeille tehtiin Rockyroadia ja ostettiin Vallilan patakintaat sekä tietty askarreltiin kortit.




Perjantaina Peppe lähti laivalle. Me mentiin Lucan kanssa jalkapalloryhmän kuvauksiin ja sieltä sitten kaupan kautta kotii ja illemmalla katteltiin leffaa.


Perjantaina aamupäivällä käväsin salillakin. Kevyttä lajireeniä ja tuli meinaan hiki..


Lauantaina vein Lucan Kellahdelle ja aloin ite valmistautumaan Power Teamin kesäolympialaisiin. Sieltä oli tarkoitus lähteä sitten vieläpoikkeamaan Kirkan synttäreille. Suunnitelmassa oli, että mitään kaatoa ei vedetä, koska alkaa sm-kisat oleen jo liian liki. Tää maha silti on tästä jännityksestä ja stressistä jo muutenkin niin sekasin, et olisko kunnon konttauskänni siihen mitään tehnyt...No eniveis. Olympialaiset meni kivasti ja hauskaa oli! Mä lähdin sieltä  sitten sinne synttäreille ja siellä taisin olla n. parisen tuntia kun tulin kotiin. Mukava ilta oli kaikinpuolin :) Notta kiitos vaan kaikille keiden kanssa sen vietin! Mahtava lauantai.


Sunnuntai meni lilluessa sohvalla iltapäivään, mutta neljän tienoilla menin kuitenkin salille tekeen taas vähän kevyttä reeniä. Pääsin vihdoinkin kokeilen sitä 80kiloista atlaskivä ja se nousikin kuin vettä vaan. Sain sen myös sille 136cm korkeelle tasolle. Jeejee!




Viimeviikolla lähti vihdoinkin tilaukseen myös nyt se ikioma pihkapurkki atlaskiviä varten!

Viikonpäästä maanantaina on myöskin fyssari ja se runnoo mun jalat auki....

Siis näitä jännitystykytyksiä tulee nyt taas ihan liikaa, kun mietin noita kisoja....Ugh. Jäätävää.


Nyt kahvia, tupakkaa ja iltatoimia!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Lisäravinnetestiä ja ihmetystä...

Mulla edelleen muuten kettuilee toi e-näppäin, et älkää ihmetelkö tavallista suurempaa kirjoitusvirhe-episodia..

Muhun otti yhteyttä tossa jokunen viikko takasin Foreverin edustaja Johanna M.  Tiedän kys. firman ja suurinpiirtein oli tiedossa myös, että mitä sieltä saa. Johannan kanssa sovittiin treffit ja mentiin kahville Tikkulan Shellille.

Ensin puhuttiin niitänäitä ja sit päästiin itse tuotteeseen, jonka Johanna halus mulle antaa kokeiluun. Johanna ei tiennyt mun blogistani, mutta ehdottomasti sanoin kirjoittavani tuotteesta myös tänne :)

Foreverin sivuilta lainaan tähän pienen tekstin tuotteeseen liittyen;

"ARGI+ on innovatiivinen ravintolisä, joka on kehitetty erityisesti sinulle, joka elät aktiivista elämää. Sisältää aminohappo L-arginiinia sekä mehu- ja hedelmäuutesekoituksen hedelmistä ja marjoista, muun muassa mustikoista, vadelmista, viinirypäleistä ja granaattiomenoista. Antaa sinulle lisäksi päivittäisen annoksen vitamiineista C, D, B6, B12 ja foolihappo"


Johanna neuvoi, että kokeilisin tuotetta muutamalla eri tavalla; aamuisin nautittuna, treenibuusteerina tai treenin jälkeen palkkarin kanssa. Tuotetestaamisen aloitan nyt tällä viikolla ja siittä kirjoittelen sitten välillä tänne blogiin. Kiitos Johanna tästä !

Sitten asia, josta mun on pitänyt jo aiempaakin kirjoittaa. Tai varmaan oon joskus kirjoittanutkin.. Nää on taas näitä pohdinta-juttuja, joten kirjoitusasu voi olla vähän sekava, kun en taas osaa välttisti kirjoittaa niin, kun päässäni mietin.

Ihmistyypit. Niit on aikapaljon erilaisia ja aika monen erilaisen ihmistyypin kanssa tuun toimeen. Ja yleisesti ottaen tuun toimeen kaikkien kanssa hyvin. Mä oon sellanen ihminen, et suodatan aika paljon kaikkea niin sanoista tekoihin enkä ihan kovin herkästi vedä herneitä nenään juurikaan mistään. Joku asia saattaa nakertaa, mutta ei mun siittä mullitella tai vihoitella tarvi ( paitsi Peppelle tietysti ;D ). Mä tykkään että asiat sanotaan suoraan ja niin teen itsekin. Se, että asiat sanon/sanotaan suoraan, ei tarkoita kuitenkaan automaattisesti sitä, että ne tarvisi sanoa töykeästi tai pahasti. Aika moni nimittäin liittä asian juurikin tohon. Esim;

"Ootko nyt ihan varma, että haluut tätä? Ei  kannattaisi"

Tai

"ÄLÄ NY SAATANA SITÄ HALUA, MITÄ VITTUA SÄ EDES AJATTELET"

..Niin. Tapoja on monia. Toi nyt ei ihan paras esimerkki oo, mut eniveis.

Sit mua ärsyttää ylivoimaisesti töykeät ja itsekkäät ihmiset. Ja varsinkin, jos noi kaks piirrettä löytyy vielä samasta paketista ni huhhuh....Ei tuu kesää. Mä en tykkää ajattelutavasta "jos toiki ni mäki" tai " jos ei toikaa ni en määkää", mutta koska tässä maailmassa ei nähtävästi epäitsekkyydellä ja avoimuudella  pärjää ni tarviskohan noi ottaa käyttöön? Oon tätä miettinyt ennenkin, mutta....Ihmisen on vaikea muuttaa luonnettaan, ainakin "huonompaan". Vaikka toisaalta ajateltuna on hyvä joskus näpäyttää antamalla omaa lääkettä takaisin, mutta meikäläisen kohdalla ainakin se vaatii jo melkoisen paljon.

Mua jaksaa aina ihmetyttää myös se, että toiset odottaa tietynlaista käyttäytymistä muilta, mutta eivät todellakaan itse anna moista käyttämistä ns. takaisin. Ja kun itsekään sitten ei (jostain kumman syystä....) sitä käyttäytymistä "saa", niin vedetään herneet nenään parhaassa tapauksessa? Mikä vitun järki? Aivan..Nokkiinsa kukin ottaa kun on ottaakseen, mutta jos näin tekee on turha olettaa että vastaavanlaisella käytöksellä vastapuoli ei ottaisi/ ei saisi ottaa. Idiotismia ja nimenomaan itsekkyyttä.



Itse kun oon avoin ja kohtalaisen epäitsekäs ja kaikkien kaveri-persoona, niin mua jaksaa ihmetyttää juurikin nuo edellämainitut töykeys ja itsekkyys. Itsekäs saa olla ja joskus ehkä pitääkin, mutta onko silloin oikeus odottaa muilta epäitsekästä käytöstä? Musta ei ole. Perkele.



Nöyryys/(kunnioitus) ja avuliaisuus on myös niitä piirteitä, joka tuntuu olevan katoava luonnonvara. Multa ei ehkä ihan alkujaan oo tota nöyryyttä löytynyt kovin paljoa, mutta sitä on haalittu tässä vuosien saatossa silleen sopivasti. Musta ihmisen pitää osata nöyrtyä ja osata olla nöyrä toisissa asioissa / asioita kohtaan. Liika on liikaa, mut asioita ei tulis pitää niin itsestäänselvänä. Jos ottaa tähän vaikka esimerkiks tän voimailun;
  Suurin osa voimailijoista, keitä tunnen/tiedän ovat itsevarmoja mutta silti sopivasti nöyriä. Kunnianhimoisia ja helvetin tsemppaavia. Kisoissa niitä kanssakisaajia tsempataan. Vaikka on kilpailutilanne ja tavoitteena yleensä kun on se voitto. Se on yks hienoimmista fiiliksistä, kun se sun kanssakisaaja koppasee päähän ja sanoo " mene nyt vittu ja näytä kuinka se tehdään". Se on sitä kunnioitusta. Puhdasta sellasta. Sitä on aivan mahtava kokea itse ja yhtä hienoa katsoa sitä vierestä.





Tähän loppuun sopii vielä vanha kunnon; "Kohtele muita, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan"
Aika sekavaa tekstiä, mut olipa vaan sellanen kirjotusfiilis! Ja lisättäkööt tähän loppuun vielä, että en mäkään täydellinen ole ja oon tehnyt virheitä ja tuun varmasti vielä tekemäänkin, mut eniveis.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Viitasaaren vahvin 2016 ja "venyttelyä".

( Linkki kisakoostevideoon kisajuttujen lopussa!)

Niin ne kisat sitten oli ja meni. Ensisijaisena pidin noita sellaisena buustinsaannos-kisoina smiä varten. Ilmoitetut painot olivat sen verran köykäset, että uskoin selviäväni isommilta tapaturmilta, mutta kuitenkin menis helvetin kovasta treenistä. Nyt näin  jälkeeenpäin ajatellen, niin olis ihan normisti tai ainakin melkein, pitänyt tää vk reenailla. Paineet oli aikalailla kadoksissa ja fiilis oli jotenin muutenkin sellanen....Noh, kummalinen.

Luca vietiin jo pe illalla Peppen porukoille, koska aamulla oli herätys klo 5. Matkaan lähdettiin ina klo 6 jälkeen kohti Viitasaren Hurrikaani-hallia.




Muutama kahvitankkaus matkalla ja perillä oltiin paikanpäällä  puol 11 jälkeen. Jännitys alkoi tälläkertaa tosi myöhään....Vasta pari tuntia ennen kisaa! Toisaalta ihan jees silti.

Ilmoittautuja lista kisoihin oli lyhyt. Siellä oli vain 4 nimeä ja heistä tunsin vain Kaisan. Kaisan kanssa sovittiinkin etukäteen, että vaikka kahdestaan paikalla oltaisi, niin läpi vedettäisiin sitten ihan kaksistaan. Onneksi kuitenkin mukaan tuli kaksi muutakin; Marika Laitinen ja Hanna Pusa Pihtiputaalta. Ja mahtavaa kun tuli! Vieläkin olis porukkaa saanut enemmän tulla kisaamaan. Arvottiin suoritusjärjestys. Se oli hienosti hoidettu, että se oli kiertävä, eli kaikki ns. joutuivat aloittamaan jonkin lajin. Mä olin ekassa lajissa 3. suorittaja.

Eka laji oli farmarikävely (kaksi kierrosta, n.50m) jollain kanistereilla. Kanisteri oli _todella_ kevyitä...Veikkaisin, että ei ne ainakaan yli 40 kiloa per kanisteri painanut.


Kuullostaa aika iisiltä. Vaan eipä ollut...Noi kanisterit hakkasi jalkoja ja kevyen painonsa takia niitä yritti nostaa vähän ylöspäin koko ajan. Pelkäsin myös, että kaadan noi tolpat käännöissä. Olishan toimitsijat ne pystyyn nostanut, mut jotenkin niitä vaan silti varoi ja siksi käännökset oli tosi hitaita. Juokseminen muutenkin noiden pönikköjen kanssa näytti aika "guufilta" :D. Tässä lajissa olin kolmas. Laji kuullosti iisiltä, mutta ei sitä kyllä ollut.

Seuraava laji oli krusifiksi. (piti olla etupito). Painoa oli 5kg/käsi. Tässä lajissa olin toinen ja mun aika oli n. 1min11sek.


Kolmantena lajina oli "pöllin kanto" ja sillä käveeltiin maximi matka.. Tää laji piti alunperin olla "painon pyöritys". ( Joo, ei sano mullekkaan yhtään mitään... :D ).  Pöllin tarkkaa painoa en tidä, mutta ehkä jotain 50-60kilon välillä....Saatta olla enemmänkin, en osaa oikein arvioida. No, enivei. Pölkkyyn oltiin kaiverrettu sellaset kolot, joista oli tarkoitus pitää kiinni. Tää oli siinä mielessä aika vaikea laji, kun pölkky oli niin ison kokoinen. Matkaa olisi tarttunut enemmänkin, mutta näpit luiskahti. Just eeneen ku pölkky tippui, ni koitin otetta korjata. Tästä lajista nappasin lajivoiton, vaikka olin ensimmäinen suorittaja! Forkut ja jalat veti komiasti tukkoon ja hapoille tässä.



Pölkynkanto sai forkut aivan liekkeihin ja en saanut puristettua käsiä nyrkkiin. Peppe antoi vähän forkuille runtua ja mä koitin saada kourat toimimaan. Tän lajin jälkeen tuntu kun ois silmissä sumentunut. Olo tuli tosi huonoksi ja voimattomaksi. Sitten Kaisan mies siinä ääneen ihmetteli, että aika nopsaan mennyt kisat, kun kolme lajia vedetty puolessa tunnissa. No kas, jos vähän hapotti ja heikotti :D Tässä kohtaa saatiin hiukan huilia ennen seuraava lajia. Mä koitin elvyttää edelleen puristusvoimia takaisin, kun jäljellä oli vielä tukki ja maastaveto

Neljäs ja toiseksi viimeinen laji oli tukkipunnerrus, toistokisa 45kilolla. Tukki oli alunperin todella painava, Veikkaisin että jotain 65kilon luokkaa ainakin. Tukkia lyhennettiin molemmista päistä, mutta ei kyllä vieläkään painanut ilmoitettua 45 kiloa. Kisaajien kesken tää oli kuitenkin ihan fine ja otettiin toistokisa tällä. Tukki oli kohtalaisen tuoretta haapaa (kuulemma). Ihan tasapainossa tukki ei ollut, mutta ei se pahastikaan onneksi ollut toispuoleinenkaan. Tukin paino punnertaessa oli ehkä likimain jotain 55 kilon luokkaa. Oon huono arvioimaan, mutta koska tukkia oon koittanut sparrata niin paljon, niin paremmin sitä ainakin osaan arvioida, kun esim. edellisen lajin pölliä..Tässä lajissa olin toinen kahdeksalla toistolla. Suoritusaikaa oli 90sekuntia (muistaakseeni). Yhdeksäs toisto jäi kesken, prkl.


Viimeinen laji oli maastaveto. Toistokilpailuna ja rautaa oli 105 kilon edestä. Aikaa oli tässäkin vissiin se puolitoista minuuttia. Jos toi eka laji harmitti mua, koska yllätti hankaluudellaan, niin tää mave vasta harmittikin. Jalat vetivät (tarkennettuna tureidet) ihan hapoille. Toistoja tuli kuitenkin 18. Tässä lajissa olin kolmas. Vähän pelkäsin ton selän puolesta, mutta se ei ollut moksiskaan!!


Siinä oli viimeinen laji. Huh!  Kauaa ei nokat tuhisseet, kun tulikin jo palkintojen jako. 

KISAKOOSTEVIDEO-LINKKI



(vas-->oik) 4. Hanna Pusa 5p, Marika Laitinen 13p, Mä 14p ja Kaisa Lotta 18 pistettä.
Pihtiputaalta tulee näemmä kohtalaisen kovia flikkoja myös! Sanoin Marikalle, että mikäli laji vähääkään kiinnostaa, niin ehdottomasti alkaa treenaamaan niitä perustreenin ohella. Varmana tapaamme uudestaan :)
Kaisa Lotta ja meigäläine. On toi Kaisa vaan perkleen kova luu. Arvostan.

Kaisan ja muiden Pieksämäkiläisten kanssa siinä hetken höpisin ja sitten mentiinkin Peppen kanssa syömään ja matka kohti Kotia alkoi.




Mun sisäreisi oli aivan tohjona. Aina kun pysähdyttiin ja pääs jaloitteleen, niin se kyllä meinaan SATTU... Loppumatkasta selkäkin alkoi ilmoitteleen taas olemassaolostaan. Tolla istumisen määrällä en silti ihmettele yhtään...Haettiin Luca Kellahdelta ja kotona oltiin vähän ennen kahdeksaa.

Vilma, Tomi ja Jamikin poikkes vielä. Olin aivan katki....Pitkästä aikaa kyllä nukuin hyvin!

Tänäpä Viitasaaressa kisahumu jatkui miestenkisalla. Petteri tuli toiseksi ja oli myös ottanut yhden lajivoiton! Onnea. Mieli olisi halunnut lähteä mukaan, mutta ei olis toista päivää peräkkäin vaan yksinkertaisest jaksanut istua sitä istumisen määrää siellä autossa..


Tänäpä aattelin, et men salille venyttelemään ja pumppaileen noita vattiksia.


Menin ja niin teinkin. Jiri ja Jenna tuli salille myöskin ja Jiri siinä kysyi, että joko olen kokeillut uusia atlaskivitasoja. Sanoin testaavani ensiviikon aikana. No vitut. Houkutus oli liian suuri ja menin kuitenkin testailemaan...

Ensin nostin sen 60kiloisen kiven ihan siihen samaislle tasolle kun ennenkin . Sen jälkeen vähän korkeammalle, 136 senttimetriin. Tällä korkeudelle harjoittelin myöskin sitä, että nostan kiven ns. olkapäälle. Seuraavaksi siirryin tasolle, jonka korkeus on 150cm. Pieni epäluulo kalvoi, mutta sinne se vaan perkele nousi!! Ja helpostikin vielä.






Tyytyväisenä lähdin pesemään käsiäni. Hanskojen hinkkailun jälkeen menin takas kivipöydän liki hakeen romujani ja Jiri kysy et en kai vilä pessyt käsiäni. Vähän hämmentyneenä vastasin, että joooooooo kuinka niin. Piti koittaa vielä isompaa kiveä. Uudet pihkat vaan käsiin, vyö tiukalle ja koittamaan..110kiloinen kivi tönötti mun jaloissa ja ajattelin et millä helvetillä mä ikinäkään saan sitä syliin. Se on halkaisijaltaankin jo niin paljon suurempi...Noh, maasta se irtos, mutta ei se syliin saakka tullut. Mä menin sitten kyykkyyn ja Jiri nosti kuulan mun syliin ja siittä ois sitten pitäny nousta...JA MÄ SAATANA NOUSIN JA KIPPASIN SEN VITUN KAUHEEN KIVEN SINNE PÖYDÄLLE!!!! Joo, suoritus ei ollut maasta asti itse, mutta en olis ikipäivänä uskonut, että mä pääsen lähes syväkyykystä ylös 110kilon kivi jalkojen päällä. Kyllä meinaan tuli hyvä fiilis. 105 kiloista kiveä en oo ees saanut pöydälle, vaikka avustuksella sen sain joskus syliin. Että kannatti mennä salille tekeen vattoja ja venyttelemään ;)

Salilta kaupan kautta kotiin ja sitten alkoikin pian Suomen matsi. Kuten kaikki jo tietääkin, niin suomi hävisi 2-0. Sinällään harmittaa, kun suomi on kaikki pelannut niin saatanan hyvin ja nyt sitten ei vaan kulkenut..No mutta aina ei vaan voi loistaa!

Mun piti tähän postaukseen kirjoittaa parista muustakin jutusta, mutta klo on pian huomisen puolella, joten jätetään ne jutut huomiselle!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Jännitysmomenttumeja.

Toisaalta ois niin paljon juttuja mielessä ja toisaalta taas en tie yhtään, et mitä mä rustaisin tänne...

No, alotetaan vaikka tänviikon reeneistä. Vattiksia kotona ja yks ojentajareeni salilla. Niin ja olihan maanantaina sitä sm-lajien tastailua ja selkä oli seuraavana päivänä sitä mieltä, että se todellakin meni reenistä ;D No miksi noin vähäistä ja olematonta reeniä? Koska mulla on tän vuoden toiset kisat tulevana lauantaina Viitasaaressa! Matkaa taittuu reilu 330km suuntaansa, joten ajoissa saadaan matkaan lähteä. n. klo 6 aamulla....Katsotaan miten nää makaronijalat toimii tollasen matkan jäljiltä :) Kisat on ehkä inan liian liki tulevia Sm.iä, mutta tulevan lauantain kisapainot ovat kohtuu köykäset, joten se menee vähän kun rankasta reenistä ja saa sitten hyvän buustin juurikin sm-kisoihin niistä.

Mihis kaikkialle mä nyt sit oon menossa kisaamaan?

Huomenna siis ne viitasaaren kisat.
11-12.6 SM Perniössä
9.7 Meri-Porin Vahvin
23.7 Alakeiteleen vahvin
30.7 Askaisten vahvin
14.8 Hämeen vahvin
20.8 Tarvasjoen vahvin
27.8 Pieksämäen vahvin

Noihin Pieksämäen vahvimpiin en vielä oo osallistunut, kun samana päivänä on -90kg ja 105kg cupin finaalit tossa Merikarvialla ja kiinnostais kyllä kovasti mennä niitäkin katsomaan.....Punnitaan nyt vielä vähän, että mitäs tehdään! Tohon lisäksi varmaan vielä ainakin yhdet kisat tulossa, mutta niistä ei päivämäärää vielä lyöty lukkoon. Pikkasen onkin nyt sitten muuten enemmän kisoja kun viime kesänä! Tossa listassa kyllä aika monet kisat....Toivotaan, että kunto kestää ja paikat pysyy kunnossa.


Päivät kuluu ja Sm-kisat senkun lähenee lähenemistään. Oummai! Siittä päästänkin seuraavaan aiheeseen......Jännitys.


Mä oon tätä samaista asiaa jo miettinyt monta kertaa ja pidemällä ajallakin jo. Nyt se tuli mun mieleeni taas, kun tossa joku viikonloppu oltiin yhessä  kapakassa lauleskelemassa. Tai siis mä lauleskelin, mut enivei.

Mä lauleskelen karaokea aika paljon. Kotona ja kavereilla ja jopa paikallisessa se onnistuu ongelmitta ihan täysin selvänäkin. Kuitenkin, kun tonne yhteen kuppilaan mentiin, niin totuus iski aika kovaa vasten kasvoja. Kapakassa ei montaa ihmistä silloin vielä ollut, niin mun kroppa jähmetty ja samaan aikaan jokanen raaja vatkas niin paljon, et mun oli pakko istua ja pitää mikrofonista kiinni kaksin käsin. Ihan _järkyttävää_. Joo, on se kiva, että ääneessä on vähän vibraa, mutta.... :D Ihan jäätävä tilanne. Ei koskaan enää.

Noh, mutta jos unohdetaan karaoke. Tää sama jännityskohtaus on läsnä aina noissa voimailukisoissa. Mulla menee eka suoritus aina ihan harakoille, kun jalat vatkaa ihan järjettömästi. Helmikuun kisoissakin sen näki, kun tukkipunnerruksessa jalat kävi enemmän kun kädet. Ja kun se ei vaan lopu, ei sitten millään... Ja sama laulu joka kerta! Onneks se vapina aina yleensä hilliintyy heti ekan lajin jälkeen edes hiukan :)

Ihme kyllä, niin noita huomisia kisoja en oo juurikaan edes jännittänyt...Sm-kisojen jännääminen on vienyt musta kaikki mehut ;D Ei kait...

Nyt kuitenkin pakko noita hiilareita koittaa vielä tankkailla ja sitten viim klo 23 mentävä sänkyyn, kun herätys tosiaan on klo 05.00..

Tää teksti ihan pikkasen muuteen toisti itseään, mut väliäkös sen, tekipä vaan nyt mieli kirjoitella jotain! Kisarapsaa tulossa viimeistään sunnuntaina!

tiistai 17. toukokuuta 2016

Sm-kisojen lajikokeilua ja turvotusta.

Viikko vaihtui taas uuteen.

Pesiskausikin tulu avattua tossa lauantaina ja ai prkl, kun olikin paikat hellänä...Vaikka jopa venyttlin ja vähän lämmittelinkin! Heeti kyllä huomaa lihaksissa, kun pikkasen tekee jotain erilaista. Pesis on kyllä niin komiaa! Yks niist harvoista joukkuelajeista, josta oikeasti nautin. Toivottavasti saadaa monet pelit tänä kesänä! Vaikkakin mulla on noita kisoja, niin tarvii vähän miettiä aina, että miten ite uskaltaa pelailla, ettei vahingossakaan paikat hajoa pesäpallon takia.

Siinä sitten tuli vähän ulkonakin käytyä ehtoommalla.




No, saimpa taas tuta sen mahassani, että se alkoholi ei vaan tunnu olevan yksiin mun ärtyneen suoleni kanssa. Kroppa kuivuu pahasti veden juonnista huolimatta ja maha ei toimi kunnolla moneen päivään.  Niin joo ja se ihana turvotus...



Ja E-N siis ole raskaana, jos joku niin nyt yritti päätellä...Ja tää on siis tänään vasta otettu, eli se isoin pöhö on jo poissa. I <3 IBS....Or not. Muutenkin tuntuu, että ruokalistalta saa karsia jatkuvasti jotain pois vähän tai jopa kokonaan. Kyllä meinaan ärsyttää, kun alkaa syöminen olla rajallista...Tai ei välttämättä, mutta ei kyllä hirveästi mieli tee mitään hiilareita vedellä suuria määriä, kun maha ei niitä juurikaan salli. Ei edes niitä hyviä hiilareita, kuin pienissä määrin. Plaah!

Eilinen päivä meni roadtripaillessa Peppen kanssa :) Perniöön ajeltiin Teijo-Taloille. Siellä oli mahdollisuus kokeilla muutamaa SM-kisa lajia.



Jännitin aika paljon, et liikkuukohan se talo yhtään mihinkään. Vasten odotuksiani se liikkui, ja siihen nähden jopa hyvin, että pesiksestä oli edellen paikat hellänä ja maha nyt oli millanen oli...Kokeilin myös conania ja hyvin kulki sekin.

Pikkuhiljaa takasin kotia kohti. Aikalailla klo 20 oltiin kotona, kun haettiin sitten Luca vielä Kellahdelta.



Tänäpä ei mitään erikoista oo tapahtunut, mut nyt alkaa suomen peli joten mä siirryn television ääreen ja vetäsen vattareenin tässä pelin ohella!





Huomenna reenipäivä! Vaikka talonveto kyllä tuntuu kropassa, mutta eniveis. Nyt kannustaan se suomi voittoon ;)

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Gomiata lajireeniä ja kireitä kalvoja.


Maanantaina oli pitkästä aikaa kunnon treeeni! Lajeja tuli tehtyä.

-Conan-kävelyä merimiestelineellä(135kg) 4x20m
-Farmarikävelyä "ÄKKII KII JA MENOKS"-tyylillä 4x20m 70kg/hanska.
-4x20m 70kg säkinkantoa
-Ylätaljavetoa narulla ja vattiksia päälle.

Kyllä meinaan hiki virtas! muutenki oli niin kuuma päivä. Komia reeni kyllä oli. Kiitokset Jirille ohjeista!



Eilen heräsin ja totesin et epäkkäät oli kivassa tumussa taas farkkujen jäljiltä..Reeni mennyt ainakin perille, vaikka kohtuu köykäset painot käsissä olikin. Poikkesin aamupäivällä Meri-Porissa ja sieltä sitten kotio. Aloin teeke ruokaa ja yhtäkkiä tohon rintaan/palleaan tuli sellanen inhottava puristus ja leposykekin huiteli parhaillaan yli 90:ssä. Venyttelin ja vanuttelin, mut ei menny ohi. Kaikkia eri asentoja koitin, mut misään ei ollut hyvä olla. Kyljellän sain sitten huilattua hiukan. Josakin kohtaa nousin ylös, mut se puristus oli edelleen. Alko jo mietityttää, et nytkö toi pumppu pettää, kun ei ihan täysillä oo lähiaikoina käyny. Noh, soittelin päivystykseen ja käski tulla näytille. Ekg oli ok ja siinä ne tutkimukset sitten olikin. Empä silti ikinä oo tainnu tunnissa selvitä päivystyksestä pois! Eiku joo, olis ne antanu mulle relaksanttia kankkuun, mut tyydyin vaan ottamaan kotona sirdaludin, josta ei kyllä sen suurempaa hyötyä ollut...




Tänä aamuna puristuksen tunne jatkui. Inan lievempänä kylläkin, onneksi. Lucan vein päiväkotiin ja sit tulin hetkeks kotiin ja sitten lähin kauppaan.

Kaupparomut kotiin ja sitten Pihlavaan fyssarille. Tosta tissien välistä oli kalvo niin kireellä, että oli kuulemma oikeen sellanen kuhmura. ja kyllä meinaan taas sattu, kun sitä hierottiin. Ai fittans.! Lisäks käsitltiin vähän selkää ja kalvokireyttä oli sielläkin taas. Ei kyllä likimainkaan niin paha, kun tossa rinnassa...Ugh. Seuraava aika laitettiin viikkoa ennen sm-kisoja.





-----

Kävimpä tässä välissä salilla. Ajatuksena oli akselipunnerrusta ja vähän ojentajia. Empä nyt äkkiseltään edes muista, koska olisin akselia viimeeks tehnyt. Hellänä olevien epäkkäiden ja fyssarin runnoman kalvojeen kanssa meinasin ekaks jättää koko lajin väliin, mut een sittn jättänytkään ja hyvä niin. AKSELIPUNNERRUKSESSA TULI NIMITTÄIN UUS ENNÄTYS!!!!!! 70kiloa saatana!! Tää tuli kyllä hyvään kohtaan, on sen verran ollut "suru puserossa" noiden punnerruksien kanssa. Nyt sai taas vähän uutta potkua! Jos seuraavaks siinä tukissa sitten nousis sama lukema, ni olis K-O-M-I-A-A. Päälle vähän kapeeta vinopenaa ja ojentajia ylätaljassa narulla.

Vitsit kun tulikin hyvä mieli tosta akselista 8)

Nyt vähän suomen peliä, Lucan tukan leikkuuta ja tieetty fiilistelen akseliani :D

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kevätkaamoksen jatkumoa ja lapsirikasta viikonloppua.


Nonniin. Viikonloppun tuli ja meni taas. 

Torstaina avattiin grillikausi! Metsästettiin meen grilliin uutta ritilää, mut mistään ei löytynyt  oikean kokoista. Otettiin sittn vähän pieenmpi ja hyvin se siihen meni. Ja on muutn sitten ollut niin komeat kelit et oksat pois!




Perjantaina olin salilla ja olin aatellut, jos koittais vähän kunnon mavea ja kokeilis sitä ammoniakin haisteluakin, jos siittä sais vähän jotain itua itteensä.

Noh, mave kulki semihyvin 100 ja 120kiloon asti...Sitten toi vitunaikanen paskaselkä alkoi taas vihlomaan. 130 ja 140kilolla otin ykköset ja  siihen sitten loppui mun vetoni. Kyllä meinaan alkoi vituttaan...Plaah.

No, tein vatsoja, kylkiä ja reverseä ja reversessä aina siinä lopetusvaiheessa tuntui sellanen kiristys. Onneks on fyssari keskiviikkona..

Rengas (320kiloa) kutkutti myös jonkin verran. Viimeks mun selkä ei siinä mitenkään ihmeemmin tuntunut, joten aattelin sitä siinä vielä koittaa. Noooooh.....Hyvä kun se irtos edes maasta. Eli perjantainen treeni ei todellakaan kulkenut. Eipä se silti aina voikkaan kulkea.

Myöhemmin Perjantaina Eevi ja Eemeli tuli meillee yökylään. Ulkoiltiin koko alkuehtoo ja illemmalla Henna ja Sannakin poikkesi.






Lauantaina Anna haki lapsoset ja mä poikkesin Kyläsaaren kylätalolla. Samalla reissulla hain Pepan meille vuorostaan yökylään. Ulkoilua, grillailua ja leffojen katselua!

Aamulla sitten kahvia ja Peppen loihtimaa aamupalaa :) Pojat piirteli ja sitten vietiinkin Pepa omille isovanhemmilleen ja me matkattiin Kellahdelle Peppen porukoille niinsanotulle äitieenpäivälounaalle ja kakkukahville. Sieltä hautausmaan kautta kotiin. Lucan kanssa kohellettiin ulkona ja tovin päästä lähdettiin mun maman luo Pihlavaan. Hetki oltiin siinä kaikki sisarukset jopa samanaikaisesti!




Piffalasta kotiin "fiksailemaan" noita mun reeniromujani jotka tossa pihalla on. Renkaaseen Peppe ruuvas nyt tollaset puupalikat, niin saa näpit alle!

Lucan kanssa viriteltiin vähän autoa, jalkatukea ja narua, että sain reenattua hiukan sitä alataljatyylistä vetoa. Köysi ei ollut todellakaan mikään paras tarkoitukseensa, mut sai vähän tatsia siihen, et miten käyttää jalkoja yms.  Perniössä olisi silti  16.5 mahdollisuus mennä kokeileen sitä talonvetoa ja mahdollisesti paria muutakin lajia. Kiinnostais kyllä ja saattaa ollakin, että lähden :)
Mun säkkini oli myöskin "pikkasen" kärsinyt ja aloin väsäämään uutta. Noh, se säkki oli vähän iso, joten siittä koko paskasta tuli vähän turhan tuhti...Tosin, jos sen saa nostettua, niin normisäkin pitäs olla "selvää kauraa" :D
Niijoo! Lucakin siinä alkoi sitten kääntelemään tota yhtä rengasta...60kilonen rengas meni ympäri useammankin kerran kun vanhalta tekijältä <3



Kevätkaamos unettomuuden tai pätkäunen suhteen jatkuu...Sen alkaa pikkuhiljaa huomaamaan ihan yleisessä jaksamisessa..Plaah. Nyt on viikonloppuna tullut grillailtua ja tänään tosiaan kun äitienpäivä, niin syöty on. Edes. Sekin kun tuntuu tän "kaamoksen" keskellä jäädä. Tarvis vaan sitä ruokaa armottomasti kiskoa kitusiin, vaikka ei mieli tee., ei sitten ollenkaan.

No jos se kesä sieltä vaikka alkais nostamaan päätään ihan kunnolla ni nousis itelläkin leuka rinnasta taas!

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Vappuja ja vatsakramppeja.

Kyllä taas oikein hävettää, kun on kirjoittaminen jäänyt....Plaah. Kuten viime postauksessa kirjoitinkin, niin tää kevät "kaamos" on edelleen päällänsä. Unettomuutta ja ruokakaan ei maistu. On kyllä inhottavaa.

Vappuna olikin sittn menoa ja meinkiä! Alkuillasta menin Katjan ja Juhiksen luo Ulvilaan. Sillä lauleskeltiin karaoke ja istuskeltiin.



Minä ja Katja lähettiin muita aikaisemmin Porin keskustaan yhteen kuppilaan katsomaan Sallan burleski esitystä. Se oli kyllä hieno! Salla oli kyllä oman ryhmänsä paras!

Koko ilta menikin samassa kapakassa ja kotona taisin olla 4 tienoilla. Ilta oli kokonaisuudessaan mukava, kun paikalla oli paljon ystäviä ja tuttuja :)

Ja koska kyseessä oli kuitenkin vappu, ni aattelin hiukan olla ulkoiselta olemukseltani jokseenkin normaalista poikkeava. Sinänsä tää ei mikään erikoinen ollut, mut ei nyt ihan mikään perusmeikäläisen lauantainen pukeutumistyyli...





Ostin itselleni myöskin ennen vappua huulipunan ja huultenrajauskynän, mut ei vaan pystynyt laittaa... Se, että toi silmän ympärirajaus vanhentaa mua jo kymmeenen vuotta, niin eeieieeiiieiieeiei! Ja toisaalta, mä en edes osaa käyttää huulipunaa. Se olis vartin sisällä varmaan jo ollut mun hampaissa..

Vappupäivä meni maatessa ja myöhemmin viettäessä Eemelin synttäreitä. Koko viimeviikon himoitsin itsetehtyjä munkkeja ja sunnuntaina niitä sitten Kyliksessa sain!

Mun vatsa oli sunnuntaina jo vähän ihmeellinen, mut aattelin sen olevan osikseen "krapulaa" ja osikseen ibs-vaivaani. No, en tidä mikä oli, mutta maanantaina se jatkui. Teki pahaa ja tuntu kun vatsassa olis ollut joku kiristävä panta. Makasin sängyssä koko päivän ja illalla vasta uskalsin syödä ja juoda.  Eilen vielä oli samahomma aamulla, mutta olo alkoi onneks paraneen iltapäivää kohti..Salillekin uskalsin mennä. Vedin kyllä kevyeen treenin; vatsoja ja selkää.

Haettiin Luca keilahallilta synttäreiltä ja mentiin kotiin. Lähin vielä poikkeamaan Santun tykönä ja sieltä tulin sitten ehtoolla kotiin. Sängyssä tuli yhtäkkiä tosi etova olo, mut onneks se oli yhtä nopsaan ohi, kun tulikin! En tie mitä tää on olevinaan, mutta sais luvan olla jo ohitse..

Nyt tuntuis suht lupaavalta ja toivotaan et mitään etovia oloja ei enään tulee ugh.

Tänäpä onkin luvassa vähän siivoilua ja illemmalla meen poikkeemaan tuolla Pihlavan suunnilla juttelemassa kisajutuista.

Ps, kohtalaisen kova osallistujalista tulossa SMkisoihin!!!