lauantai 31. tammikuuta 2015

KatkiPoikkiVäsy ja ennätyksiä :)

Huhheijjakkaa.

Meikäläinen on jonninverran poikki.....

Aamulla olin kaverin kanssa auttelemassa Easyfitillä kun alkoi reenailemaan. Hiukan siinä tuli itekkin tehtyä.



Kotiin kun pääsin, niin lähettiin Kellahdelle Peppen porukoille ja mä lähn sieltä melkein heti takaisin kotiin, koska oltiin sovittu, et mennään Powerille treenailemaan. Ja mähän reenasin...About kaks ja puoltuntia siellä vierähti!

-Merimieskävelyä 135kg 2x20m, 155kg 2x20m, 175kg 2x20m, 195kg 1x15m ja 200kg 1x15m!!!

KAKSISATAA KILOA PERKELE!!! Hiukanks tuli mieli! Harmi vaan, kun ei tullut kuvattua. Ens kerralla sitten. :)

- Akselia 4x5 32 kiloa

Selätin tukkikammoni tänään....Vaikka viimeks kun sitä koitin, ni olin melkein varma, etten koskaan tuu saamaan edes sitä pikkutukkia ylös. Vaan tänäänpä se nousi!! Ja tenkin 3 lyhkästä sarjaa sillä! Tästä suunta vaan ylöspäin :) Tukilla painoa siis muistaakseni 40 kiloa.


Siinä sitten viel takaolkapäitä ylätaljassa ja sitten seurailin noitten vahvimpien reenejä.



Kainaloläskipose.

Kotona vielä komia setti vattoja;

-Rutistukset jumppapallolla 3x25
-Mutkatangolla jalkojen nostoa 3x20 pitkillä pidoilla
-Jumppapallolla rullailua 3x25

Kylkiäkin tein, mut tuntu jotenkin turhalta ton 8kg kahvakuulan kanssa.

Nyt oon aikalailla poikki.  Yläselkä/niska/epäkkäät aikalailla kirveltää vieläkin, enkä oo ees suihkuun uskaltanu mennä...Pakko se on sinnekin raahautua, kun vaa jaksais. Näin poikki en ookkaan salireenin jälkeen ollut piiiiiiitkään aikaan. Noh, tulee ainakin hyvin uni!

Eilenkin tuli uusia enkkoja; Nimittäin kyykyssä. Tai ykköstä en oo syväkyykyllä edes koittanut ennen eilistä. Tulokseksi tuli 105 kiloa :) Muutoinkin oli iha jees kyykkyreeni. Siittä sitten pudotussarjalla alaspäin...Viimonen sarja oli 40 kilolla etukyykkyä ja tuli kyl kyykättyäkin kun velipoika huutaa vieressä. Se on kyllä kumma, miten saa ihan eri buustin kaikkeen, kun on joku siinä ns. kyttäämässä/tsemppaamassa ja auttamassa. Varsinkin, kun on toisissa lajeissa vielä vähän epävarma.





perjantai 30. tammikuuta 2015

Olkapäitä ja pikkasen selkää.

Eilen oltiin Levolla Petterin kanssa.

-Kulmasoutua käsipainolla 16kg 3x10/puoli
-Kulmasoutua levytangolla (40kg) 3x10
-Takaolkapäät ylätaljassa 3x12 15kg
-Etuolkapäät ylätaljassa 3x12 15kg

Sitten tuli tehtyä militarya. Viimonen sarja oli 7 toistoa.


Ennen militaryä kokeilin vähän pystypunnerrusta. Akselipunnerruksella lähdin liikettä tekemään, mut kun koitin pikkasen isoimmilla painoilla kun viimeksi, niin jäi liike pelkkä punnerrukseen. Silti oon tyytyväinen! Se punnerrus (ainakin mulla) on siinä se epäpuhtain ja vaikein osio.

Eli viimonen sarja oli 1x4(6) 55kg. Viimiset kaks toistoa Petteri avitti jo hiukan. Mut silti oon tyytyväinen :)


Eilen ei mittään sen ihmeempiä sitten tapahtunutkaan.

Huomenna pitkästä aikaa LAJITREENIT! Lajit vielä vähän auki, mut kyl jo on aikakin mennä :) Eka aamulla Easyfitille vetäsemään jonkinnäköinen pikkupumppu ja sitärataa.

Edelliseen postauksesta muuten sen verran, että olin saanut sinne jopa pari kommenttia. (Kiitos vain kommentoijille). En kirjoittanut sitä mitenkään puolustellakseni itseäni, en todellakaan. Lähinnä ajattelin selventää, mitä täällä neljänseinän sisällä tapahtuu silloin, kun Peppe on töissä ja me Lucan kanssa keskenään kotosalla esim. Onneks mielentila on jo edellisiltaisesta kohonnut. Sanottakoot vaikka niin, että jos meillä olis täällä nyrkkeilysäkki, niin se olis varmaan nyt entinen nyrkkeilysäkki.

Mun on ihan pakko laittaa tähän nyt Elastisen uuden biisin lyriksit. Laittakaa vaikka samalla soimaan youtubesta. Mä en eka tykännyt tästä biisistä, mut nyt on kyl yks lemppareista. On kohtuu osuvat sanat ja nää asiat tarviskin aina muistaa.

                       Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus
                       ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa.
                       Koval duunilla asiat vaan onnistuu.
                       Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.
                       Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
                       Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.
                       Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.
                       Ne saa luun kurkkuun saa ku tulosta taas teen.
                       Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
                       Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.
                       Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.
                       Pusken täysii aina vaa.
                       Mun ei täydy vaan mä saan. 

 
                     
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
                      Teen vastoinkäymisistä voimaa.
                      Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
                      Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan. 

 
                      Murehtiminen ei takas eilistä tuo.
                      Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään.
                     Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua.
                     Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään.
                     Hakenu näkemystä mun meininkiini taas
                     Monacon vipeistä slummeihin Keniaan.
                     Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi.
                     Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki.
                     Aitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa.
                     Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa.
                    Alotan ittestäni, korjaan mun mielen.
                    Nostan mun katseen ja suupielet. 


Tähän pari kuvaa eiliseltä vielä.


Kirkalta saatu paituli. Kiits!

Iskän kuulosuojaimet on nyt muutaman päivän ollu aika hieno juttu :) TAAS.

<3
 Tänään pääsee pitkästä aikaa näplämään tukkaa kun teen Hennalle kiharat laivareissua varten. Sormet syhyy jo!!

Katotaan teenkö illemmalla viel reenipostausta vai meneekö huomiseen :)
 

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Vattiksia vattiksia ja mietiskelyä

Tänäpä ei oo mittään kovin erikoista tapahtunut. Herättin aikaisin, Koska heitettiin Lucan kanssa Peppe töihin aamusella.

Levolle oli suunnitteilla mennä, mut se pruuntukin sitten ja menin Ulvilaan Katjan kanssa tekemään vähän vattareeniä; 4x voimapyörää, ja 2 eri liikettä jumppapallolla neljään kertaan.

Siinä muuten uudet pökät, paita ja takki HM:stä.


Hirveesti jotenkin tässä tänään kaiken maailman ajatukset pyörineet päässä. Lähinnä taas nää terveydelliset(?) asiat.  Vaikka nää omat viat ja vaivat onkin todella pieniä murheita toisten rinnalla, niin kyllä ihan oikeasti alkaa pikkuhiljaa vituttamaan, kun joka päivä on jotain. Tänään on tykytykset ja muljahtelut rinnassa ollut inan ehkä rauhallisemmat kun eilen, mut kun melkein jo luulin pääseväni helpolla, niin ylävatsan suolenmutkat alko pistämänää ja aika lujaakin. Vittujen kevät, sanon mä. Taas tulee väkisinkin mieleen, että näitä helvetin vaivojenko takia oon parantanut elämäntapojani? Joo olihan niitä sillonkin, kun elämäntavat oli täysin rempallaan, mut tuntuu, et nyt tulee vaa vaivoja, kipuja ja särkyjä toinen toistensa perään.

Sitten toinen asia, jota oon mietiskellyt taasen tässä jonkin aikaa. Mikäs se sana on...Hmm. Arvostus ehkä? No kuitenkin.

Joskus tänne blogiin kirjoitin siitä, kuinka mua ärsyttää se, kun ihmiset arvostelevat jatkuvasti mun ammattitaito(j)ani. Vaan nykyään tähän lisäksi, olen itekkin alkanut aliarvioimaan omia taitojani kaikessa niissä asioissa, joissa olen kokenut/koen olevani edes vähän hyvä. Ihan ystävyydestä äityteen.

Lucan kanssa meillä oli eilen ihan järkyttävä päivä lähes joka osalta. Pelkää "huutoa" ja kinumista ja tappelua jajajaja...Huhhuijakkaa. Ehkä se "Luca on niin helppo vauva" kostautuu nyt. Tai siis taas. Nää uhmat on aian yhtä VÄHEMMÄN helppoja. Tietysti se vaikuttaa, kun viikossa on vain yksi tarhapäivä, eikä mun seura ole samanlaista kun päiväkodissa kavereiden kanssa. Ihan sama mitä ja paljonko me kotona touhuillaan, niin se ei riitä. Mutta, kai se tästä helpottaa. Onneks Luca on jo pian 5 vuotias, niin pystytään jo pohtimaan, että miksi jotain asiaa ei saa tehdä tai sanoa ja mitä siitä voi seurata. Helpommin tulee ehkä puhuttua (ihan muistakin aihepiireistä) siitä, kun "Olipas toi poika tänään vähän hankala". Vaikka se olis kuinka hankala tai ihan mitä vaan, niin mä rakastan mun lastani ihan yli kaiken. Jos Luca tekee jotain ei sallittua parista varoituksesta/kieltämisestä huolimatta niin siitä seuraa jokin rangaistus. Nyt on ollut loppu päivän kestävä pelikielto esim.
  Meillä on päivittäin kuitenkin niitä hyviä hetkiä enemmän, kuin huonoja. Me halaillaan ja lähetellään lentosuukkoja. Tehdään ruokaa ja leivotaan oikeastaan aina yhdessä. Pyykit kun laitetaan, niin Luca kaataa pesuaineen ja vääntää nappulasta. Kissanhiekat kun vaihdetaan, niin Luca hakee rikkaimurin ja imuroi lattialle pudonneet hiekat. Mennään päivittäin yhdessä hakemaan posti ja viemään roskat. Lucalla on myös oma tiskiharja, koska sekin me tehdään yhdessä. Me myös "treenataan" yhdessä kotona. Puhelimellakin pelataan yhdessä candy crush sagaa. Mä piirrän aarrekartan ja Luca värittää sen. Mä laulan karaokea ja Luca tanssii.  Spotifystä valitaan vuoronperään kappale ja tanssitaan/lauletaan. Tässä listassa on ehkä murto-osa siitä, mitä me ain duunaillaan. Lisätään tähän vielä, ulkoilu, leikit, pelit, filmit...Joo, kyllä Luca yksinkin leikkii ja pelaa. Mutta koska mulla välillä täyttyy mitta ja lähden ovesta heti kiun Peppe tulee tulee, niin oonko mä paska äiti?

Neljästä kissasta mulla on jäljellä kaksi. Toisen jouduin lopettamaan ja toinen meni Tampereelle uuteen kotiin. Uuteen kotiin lähtenyt Mulli oli aivan ihana kissa; sosiaalinen sylivauva joka rakasti kaikkia. Kunnes Luca syntyi. Siitä alkoi Mullin erakko elämä joka pahentuo Puksun saavuttua taloon. Kyllä, jos Mulli ei olisi ollut erakko ennen Puksun tuloa, olisi TIETENKIN Puksu lähtenyt, ei "alkuperäinen asukas". Nyt Mullin on kuitenkin hyvä olla perheessä tampereella, jossa ei ole lapsia tai muita eläimiä. Sydän särkyi Mullin luovuttamisesta, mutta sne on huomattavsti parempi olla kuitenkin nyt kaiken huomion keskipisteenä uudessa kodissaan. Rölli oli myös aivan ihana kissa, Lucan paras kaveri. Luca välillä aika kovakouraisestikin Rölliä kanniskeli, mutta tää vaan kehräsi ja nuoleskeli. Aivan ihana kissa. Rölli pissasi pilalle aikamonet vaatteet, matot, kengät ja sängyn. (Kyllä, oli leikattu, Röllistä oon kirjoittanut aikaisemmin, enkä jaksa nyt naputtaa koko kusemis/pallinpoisto/kusemis/poistetaanko nyt sitten se toinenkin palli/kusemis- juttua. Tiivistettynä, Eläinlääkäri antoi aika pienet tsäännsit kusemattomuudelle ja vielä pienemmät tsäännit onnistuneelle leikkaukselle, että eipä paljon vaihtoehtoja ollut.

Ehkä oon paska kissojenomistaja, koska luovuin kahdesta aivan ihanasta kissastani niiden oman terveyden/hyvinvoinnin vuoksi

Puksu on puksu ja siitä on juttua riittänyt täällä blogissakin. Aika paljon oon  kirjoitellut sopivan ruoan löytämisestä ja nyt se onneksi on löytynyt. Jes. Puksu kun tänne meille tuli, kövin sen kanssa pentukurssin ja siihen sopivan jatkokurssin. Me ulkoillaan joka päivä. Monesti viikossa myös ihan kahdestaan treenataan, jotta saan annettua kaiken huomioni vain ja ainoastaan koiralle. Lenkkeilyä ei harrasteta joka päivä, mutta aktiviteettia meillä on ja aika paljon tosiaan tossa pihassa treenataan ja sitäkin enemmän leikitään. Puksu on silti kaikesta aktiiviteeteista huolimatta hyvinkin vilkas tapaus. Onneksi kuitenkin kiltti. Kun meillä on ollut parit isommat kekkerit täällä kotona, on Puksu ollut hoidossa koirahoitolassa. Nyt mun synttäreillä kun ei  sen isompia bailuja ollut ( musiikki kyllä soi ja kolme ihmistä nautti alkoholia, yksi otti pari juomaa ja loput joivat kahvia) niin en kokenut tarpeelliseksi viedä koiraa hoitolaan. Tästäkin sain ihmetteleviä katseita, koska koirani läähättää. Jjjooooooo o. Puksu läähättää AINA. Monesti kysyn siltä ääneen, että osaakko sä rakki hengittää nenän kautta ollenkaan".  JA kyllä, täällä on musiikki lähes päivittiäin jossakin kohtaa kohtuu kovalla. Ihan siivousmusiikkina tai jos karaokea tulee laulettua. Ei ollut Puksullekkaan uusi juttu. Ihmisiä meillä oli nopeasti laskettuna 10. Sekään ei ole Puksulle uusi juttu.  Mielummin pidän koiran kotona tollasessa tilanteessa, jossa kuitenkin saa paljon huomiota ja hällä on paikka jonne mennä olemaan rauhassa jos haluaa, saati se, että vien sen yöksi paikkaan, jossa on häkkiovi, eikä hirveästi ihmisseuraa välttämättä, koirakavereita saattaa olla, mutta nekin on ovien takana, eikä toinen  oikein tiedä mitä niistä ajatella. Noh, ehkä olen paska koiranomistaja kun näin toimin enkä vienyt sitä hoitoon.

Kaks pässinpäätä <3
Huoh. Voisin jatkaa tätä listaa oikeasti ehkä koko yön, mut ehkä en.

Se, mitä ihmiset tietää ja mitä ne luulee tietävänsä on aika hauskakin juttu. JA vaikka se joskus niin hauskaa onkin, niin kyllä se alkaa aina välillä vituttamaan. Niinkun mua nyt. Ihan sama mitä sitä tekee, niin aina joku on tehnyt sen paremmin. Enkä epäile, etteikö näin olisi, mutta jos sitä ite jotain asiaa fiilistelee, ni tarviiko lytätä toinen heti "joo kyllä minäkin....." tai muulla vastaavalla. Onko ihmiset oikeasti niin helvetin itsekkäitä, että ei voi sanoa " Hei hiukan hienoa!".  ( Ja joo, suosin suoraan puhumista, mutta kun sekin menettää merkityksensä ja menee tollasenn vitunaikaiseen pullisteluun/ oman egon pönkitykseen tai se sanotaan toisen "arvostelemiseksi", niin ei hyvä.) Vaikka itteä kuinka vituttas tai harmittas jokin/jotkut asiat ja tekis mieli huutaa ja raivota ja vaikka vähän itkeäkin samaan aikaan, ni sitä pyrkii olemaan muille tukena ja tsempata muita. Ihan täysin riippumatta siitä kuinka paljo itseä vituttaa tai harmittaa. Joskus vaan se raja tulee vastaan. 

Saatana sentään kun alko taas oikeen nyppimään.


Oon onnellinen, et mul on perhe, vanhemmat, sisarukset perheineen, ystävät perheineen/puolisoineen. Mul on koti ja lemmikeitä. Mul on asiat aika kohtuu hyvin kuitenki. Ehkä mä siks marisenki täst kaikesta täällä blogissa, ku en jotenkaa halua omii lähimmäisiäni kuormittaa näillä jutuillani. Jotenki ite haluan ( tai ainakin yritän) aina olla muiden tukena ja kuunnella. Mut hyvä että viitti tänne ainakin kirjoittaa näistä.

Ja emmä itsekkään ole mikään MamaTeresa. Kyllä mäkin "arvostelen" ( en ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä, mut pitkän mietinnän jälkeen, en keksinyt parempaa sanaa) muita, mutta kerron sen kyllä aika hyvin ihan kiertelemättä asianomaisille itselleenkin. Kuitenkin pääsääntöisesti vähän niinkun ns. hienovaraisesti, mutta niin että viesti ehkä menis perille.



Nyt mä keittelen vielä sumpit ja painelen sänkyyn. Huomenna ehkä parempi päivä!





tiistai 27. tammikuuta 2015

Tykytyksiä ja penkkiä.

Eilen kirjoittelinkin jo tästä uudesta vaivastani; tykytyksistä. Ja eilen illalla sängyssä se meni jo aika hurjaksi. "Parhaimmillaan" joka toinen lyönti jäi välistä ja alkoi oikeen jo ahdistamaan ja säpsähtelinkin jo muutamaan otteeseen. Nyt onkin koko päivä aikalailla tykytellyt ja jossakin kohtaa vähän ahdstikin taas. Kunhan vaan ei samanlainen yö olis tiedossa kun viimeyö...Hyi helvetti. Jos sama meno jatkuu, ni en voi kyllä ens viikkoon odottaa sitä läääkäriä.

Vittu mua oikein vituttaa kun on taas kunnon "vaivakausi" päällänsä. Lääkärikin pitää mua ihan oikeasti taas varmaan jonain luulosairaana idioottina. No, en kyllä itekkään ois odottanut, että meikäläisen pumppuaKIN alkaa nyt jokin riivaamaan. Hohhoijaa kuinka turhauttavaa taas..

Mutta kuten mainitsinkin, niin levossa se on kaiken pahinta. Salille menin ja kannattikin, koska siellä olo oli koko ajan hyvä. Mikä sekin on jotenkin jännä....Noh, enivei;

-Pari pitempää sarjaa pelkällä tangolla (20kg)
-5x5 55kg
-3x3 60kg
-2x1 65kg

Hyvin kulki, vaiks eilen vähän aamujumpalla ojentajia ja ylivetoa tulikin tehtyä. tyytyväinen olen!

Tuleepas joku kiva heijastus toho huulel. Hahah.
Salin jälkeen poikkesin Kirkalla. Olo oli eka ihan jees, mut jossakin kohtaa alko taas vähän rintaa puristaa. Huoh

Nyt oon kotona vaan istunut ja ollut. Silti tykyttelee. Vähän jänskättää sänkyyn meno, jos sama rumba alkaa kun eilen..Ei ollut kyl yhtään kivaa..


Nyt pikku datistelut vielä ja sit nukkumaan...tai ainakin yrittämään.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Synttärit.

Nyt olis sitten (virallisesti tänään) neljännesvuosisata mittarissa ja tulihan noita synttäreitä tossa lauantaina vähän juhlittuakin.

Lauantai alkoi kuitenkin Power teamin harjoituskisoilla ja Petteri sijoittui siellä kolmanneksi. Jeejee! :) kuvia tuli räpsittyä n. 700 ja itseasiassa kovo onkin nyt Petterin tykönä, niin en saa tähän postaukseen nyt kuvia laitettua kisoista. Kivaa oli!

Kisoista tulinkin sitten aika ripsakkaan kotiin ja alkoi ihmisöityminen iltaa varten. Alkoholia ei tuona iltana moni nauttinut, mutta kivaa oli! Aijoissa kuitenkin mentiin myös nukkumaan; 1 oltiin hakemassa vähän kebabaa Peppen ja Sannan kanssa ja siittä sitten kotiin nukkumaan. JA mikä ihana autuus olikaan herätä ilman krapulaa. Jes.

Bailuista ei kovin montaa julkaseukelposta kuvaa ole, joten.......

Mutta, tässä pari muuta kuvatusta.




Tänään olin aamupumpulla Easyfitissä. Vattoja tuli sielläkin jo hiukan tehtyä, mut teempä ne myös tässä kotosalla viel. Sain lahjaks kuitenki uuden jumppapallon! Kiitos siitä :) Pari muutakin juttua sain, laitampa tähän vielä niistä;



Tuli myös kukkia ja pulloja. Tattista vaan kaikille mukana olleille, niin kahvittelijoille kun kaikille muillekin :)

Niijuu, tänään soitin taas lääkäriin.....Vika ei tällä kertaa ole vatsassa vaan pumpussa. Perkele sentää. Muutamia viikkoja nyt on ollut aika paljonkin tossa sydämellä ihan omaa elämää. Varsinkin iltaisin, kun menen sänkyyn. "Parhaimmassa" tapauksessa joka 6. lyönti jää välistä ja tuntuu kun koko elin muljahtas paikoiltaan. Ihan järkkyä.  Alussa nyt aattelin et on ihan normaalia, mut nyt yhteen soittoon jatkunut jo niin kauan, et aattelin soittaa. Ens viikolla ois nyt sitten lääkäri aika. Vittu kyllä hävettää taas, kun jatkuvasti saa ravata siellä...Hohhoijaa.

Kuitenkin, kun kyse on sydämestä, ni en viitti nyt enää kauaa odotella, kun jo muutamia viikkoja on kestänyt tää vaiva.

Selitin hoitajalle joka puhelimeen vastas, että joskus oli samantyylistä vaivaa, mut ne loppu kun jätin nuo reenilaturit/burnerit etc lisäravinteet pois. "Niin siis onko ne jotain hormoneja"

:D

Ei, ei ole.......... Kai mua odottaa poliisiit siellä kun menen :D

Nyt pakko alkaa siivoilemaan tätä läävää. Eka kyllä jottai ruakaa!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Hyviä reenejä!

Tän viikon reenit on kulkenut hyvin ja on ollut toisaalta kiva pitkästä aikaa käydä muuallakin, kun Levolla. oon kahteen kertaan käynyt Easyfitillä ja (ma ja tänään) ja tänään iltapäivällä myös vielä Kuntokeskuksessa. Huhhuh.

Maanantain treeni about näin;

-Kulmasoutu 4x12 50kg (laitteella)
-Maastaveto (sj)  4x15 40kg (ilman koroketta)
-Selkäkippi 4x12 kympin kiekon kanssa
-Vatsalihakset jumppapallolla

Tän aamunen reeni oli aika lyhyt, mut tein ojentajat ja haukkarit taljassa superina x4 ja takaolkapäät kerkesin vetää ylätljassa. Vatsoja myös voimapyörällä, jumppapallolla ja lankkua.

Kuntokeskuksessa jatkoin olkapääreeniä ja pikkasen ojentajiakin ja kyykyt tein (etu-ja taka). Ihan semi hyvin nousi rauta, vaikka  takareidet maanantaisesta aika juntturassa onkin.

-Takaolkapäät 3x12
-Ojentajat
^ superina
-Pystypunnerrusta (military) 20kg--->40kg ja sarjat oli pituudeltaan 10-6

Akselissa tuli uudet enkat! 3x50kg. Käytössä oli perus levytanko, mut jos uskaltais enskerralla koittaa sitä "fätpaaria" :)

Oon sitä mieltä, et kyykkyjä ei voi koskaan tehdä liikaa. Kyykäteessä jotenkin aina tulee automaattisesti se takakyykyn tekeminen, mut tänään tein etu- ja takakyykkyjä (järkihoi, älä jätä.....)
Aika hyvin rautra nousi siihen nähden, et takaraidet suhteellisen kireenä ja kipeenä maanantaista.

20kg----->70kg- Etu-ja takakyykyt molemmat alkaen 50 kilosta. Ennen sen täyttymistä pelkkää takakyykkyä. Sarjat oli 10 ja 5 toiston väliltä.

JES! Hyvä ja freesi olo :)

Tässä muuten kuvaa niistä uusista huppareista;





Hartiat sai tänään kehuja. Siitäkin tuli hyvä mieli.

Onko kukaan muu tätä mieltä? Välillä tuntuu että ei ;P
Instagramissa tuli muuten vastaan hyvä teksti;

"Haluatko tietää mikä on aloittajan ja mestarin ero?
                                                      
                                              Mestari on epäonnistunut useammin kuin aloittaja on edes yrittänyt."

Totta. (@tikisoffical)

Tänään löin ekaa kertaa tänävuonna arskat päähän! Jeejee! Kevät sais tulla jo :)

Buhaha..iha ku mul olis ylitummaa meikkivoidetta :)
Ugh. Tarvii mennä hakeen kaupasta tupakkaa vielä...Sitä enne laitan kahvin tippumaan ni se odotteelee mua sitten täälä!


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Karaokea ja penkkiä!

Niin se viikonloppun vaan tuli ja meni taas....Ens viikonloppuna sitten perseet olalle kun 26pv tulee neljännesvuosisata täyteen. Ens lauantaina on myäs Powerteamille vahvinmieskisat ja sinne olis tarkoitus mennä kannustamaan isoveljeä.

Perjantaina mässäsin; hesburgeria, pringlesiä ja pari suklaapatukkaa. Hyi vittu kun oikeen pahaa teki. JA heti vitutti ku söi. Noh, ehkäpä on mielhalut taas hetkeks aikaa poissa. En edes välitä heseruoasta, mut en tie miks nyt sit mukamas niin teki mieli. Noh, muistaapa ainakin kuinka paskaa se on. Hyi helvetti. Kaloreita tuli aimomäärä perjantai-illalla siis.

Perjantaina lauleskeltiin Sannan ja Lucan kanssa karaoke meillä.


Perjantaina myöskin kävi "Elviira" meitä moikkaamassa <3

<3
Perjantaina ei salitreeniä ollut, mut lauantaina sitten kokeilin ekaa kertaa kunnolla penkkiä. Se ei mua niin auta noissa vahvinmies-lajeissa, mut kai sitäkin vois sillontällön ainakin alkaa tekemään. Alkuun vähän sekalaista sarjaa, kun painoja sai vähän hakea, et mikä se sopiva määrä on, ja mikä se maksimi on. Ennen siis tehnyt vaan vinopenkillä ja smithillä, enkä muistaakseni oo maksimeja kokeillut.

4x8 50kg, 1x8 55kg, 1x5 60kg. Veikkaisin, et maksimi oikeella tekniikalla olis siinä 70kg:n paikkeilla. Tekniikka kuitenkin viel hiukan hakusessa, mut eiköhän se sieltä sit tule :) Ja ennen noita listaamiani sarjoja oli tosiaan sellasta hakua ja lämmittelyä. Tässä videota hiukan, enkä tie miks se on alunperinkin mennyt väärinpäin O_o Pätkä sarjasta 1x8 55kg



Ylätaljassa ojentajia viel lopuksi ja kyllähän ne allit komiasti taas vapatti.



En varmaan koskaan kyllästy tähän ruokaan :D
Eilen ei mittään kummempia siinä illemmalla ollutkaan. Peppe oli kaverillaan ja mietin ja oon jo miettinyt oikeestaan pidemmän aikaa, et mitä tänne blogiin keksisin/kirjoittaisin....Tekis mieli tehdä joku tosi saliaiheinen postaus, jossa olis paljon kuvia ja ehkä videoitakin, mut jotenki hirvee hankala toteuttaa, kun olis kiva et joku ottais niitä kuvia salilla vaikka ihan tolla canonilla. Se on vaan tosi noloa, jos sattuu salilla olemaan joku muu samaan aikaan :D En tie, katsellaan....

Tänään Petteri ja Eemeli kävi aamupäivällä kahvilla. Siittä lähettiin Puuvillaan metsästämään Budgetsportista alehuppareita. Yllättäen siellä oli kauhea ryysis, mut mä sain kuitenkin kaks niitä. Jee!!! Kerrankin näin, et mä sain jotain ja Peppe ei. Mulla kun yleensä menee heti hermo vaateostoksilla..

Sieltä mentiin Peppen porukoille Lucan kanssa ja Peppe meni viemään autoa laakerin vaihtoon. En kyl olis uskaltanu sellasella mörinää pitävällä romulla enää ajaakkaan...Nyt uskaltaa taas ;P

Harjunpään kautta kotiin ja sit lähinkin Pihlavaan siistimään Jempun tukkaa ja pari vaaleenpunasta sinettiraitaakin laitettiin :)

Nyt kotona ja monta tuntia on jo jotenkin ramassut...Perkele.

Jos nyt sitten suihkuun ja unille.

torstai 15. tammikuuta 2015

Yksin Levolla.

Tänään menin ekaa kertaa yksin Levon salille. Alunperin piti kyykkäillä, mutta se muuttuikin sitten Mave-kyykkypäiväksi. Kyykky oli siis varattu, kun salille menin ja vaihdoin sitten maveen. Sen jälkeen kuitenkin kutkutti vielä kyykkyä tehdä.

Mavea 60kg---> ja viimisenä tuli 3x120kg
Kyykyssä 40kg---> ja viimisenä 3x5 70kg nopeella "tiputuksella" alas syvälle ja tietty ylös.

Vähän oli typerä reeni, vaik ihan hyvältä tuntukin. Vattikset vedän vielä kun tän postauksen oon tehnyt.

Lääkäri soitti tänään siitä ultrauksesta. Kaikki ok (edelleen).

Tänään on jotenkin ollut semmonen.....tyhjä olo. En oikeen osaa selittää, et millanen. Pitkästä aikaa sellanen saamaton ja vittukunolensurkea-fiilis aikaajoin pitkin päivää.

Toooooivottavasti se on huomenissa jo ohi.


Nyt ne vattikset, suihkuun ja diiapilua!

tiistai 13. tammikuuta 2015

Vatsan ultraus.

Tänään se siis oli. Aika paljon jännitti....Kuitenkin mun sisäelimeni on juuri sellaset kun kuuluukin. Lääkäri nyt vielä torstaina soittelee, mut näillä näkymillä ne mun kipuilut on siis sitä IBS:sää. Perkele.... Noh, onneks silti "vaan sitä".

TänäänKÄÄN en tehnyt vattiksia, koska toi ranne vittuilee edelleen....Huomenna sitten salille taas ja jalat aattelin vetää ja toivonmukaan vattalihakset kotona sitten vielä.

Tänäpä alas meni aikalailla samat ruoat kun eilen. Paitsi, että ultran jälkeen kävisn kaupassa ja ostin Kingiksen. Oli ihan saatanan hyvää. Ihan vaan "terveiden munuaisten kunniaksi" :D

Olin ihan rikki tossa ennen sitä ultraa....Se oli klo 18 ja klo 14 eteenpäin ei saanut syödä eikä juoda paitsi klo 16 piti käydä pissalla ja juoda vettä, jotta rakko ei ole tyhjä...no joo, ei ollut! Hyvä ettei lorahtanut housuun kun se paineli menemään sillä ultrausjutulla. Tutkimuksen jälkeen menin vessaan ja meinasin oksentaa...Mun NAVASSA (no tadaa) oli sitä geeliä. Kyökkien sitten sitä pesin..hyi fittans. ( en ole siis todellakaan napojen ystävä!)

Tänään ku oli jo inhimillinen sää, niin ulkoiltiin Lucan ja Puksun kanssa. Lumihommia tein varmaan tunnin verran. Kolatta alue ei ole kovin iso, mutta kun sen tekee lumentyöntimellä eikä kolalla, ni johan alkaa hommaa olla....

Petteri poikkes meillä. JA SALKKARIT ON PALANNEET TAUOLTA <3 Jes :)

Illemmalla poikeksin vielä Kirkan tykönä.

Tähän pari kuvaa vielä.

Pakko muuten sanoa....Kun mulle on useampaakin otteeseen sanottu, että näytän ihan P!NK:ltä...Noh, itse en koe näyttäväni kyseiseltä julkimolta ( näyttäisinkin!!) niin tänään löysin kyllä yhen "julkimon" keneltä näytän... :D




Siinä ommeinaa yhdennäköisyyttä :'D
Eipä mulla tänäpä sitten mitään sen kummosempaa :)

maanantai 12. tammikuuta 2015

Vuoden 2015 eka sulkkis.

Kuten otsikosta arvata saattaa, niin tänäpä käytiin Sanna kanssa sulkkista mätkimässä. Vattiksia koitan vääntää vielä tän postauksen teon jälkeen, mikäli ranne antaa myöden. Se naksahteli ja rusahti eilen atlaskiveä nostaessa jotenkin hassusti. Eilen se ei ollut edes kipeä, mut tänään sitten onkin ihan eri ääni kellossa....Sulkkiksessa oli pakko käyttää rannetukea ja onneks se helppaskin jonkun verran. Muutamat lyönnit kyl tunnahti aika epämukavasti...Ehkä se on huomenna jo parempi? Toivotaan.

Tänäpä aamupäivällä/päivällä siivoilin ja aattelin jatkaa huomenna. Aamupv:llä oli selkä viel eilisistä treeneistä aika juntturassa. Onneks sekin aukes näin iltaa kohden. Sulkkiksessa en edes muistanut koko selkäsärkyä. Jei!

Tänään mietiskelin tossa aikaisemmin kun olin yksinäni kotona, et olis kiva ottaa/otattaa jotain kunnollisia kuvia tästä kropasta. Joo ei, ei se oo hyvää nähnytkään, mut yläkropassa ja jaloissa alkaa oleen kivasti muotoa. ( olkapää/-varsi). Varsinkin viel sellasessa "puristuksessa/jännityksessä". Otin tänään pari kuvaa. Selässä on aika mukavasti löllöä vielä, mut yläselässä näkyi vähän jotain sieltä läskin seasta. Vähänkin on parempi kun ei ollenkaan. Eks ni?

Ps. en oo kovin hehkeänä näissä otoksissa ;D


Komia selluselkä..
Rajasin vähän tota selluselkä kuvaa ni se meni pikkasen tollaseks pikselimössöks, mut kyl aikamoisen eron huomaa ala-ja yläselässä......Hyi fittans. Ylemmässä kuvassa näytän muuten vaan......Rumalta mieheltä. :D

Tarvii varmaan laittaa toi Peppe kameran taa, ni jos sais vähän parempi laatusia kuvia. Tai jottai. Katotaan. Toisaalta, se on nyt ehkä ainoa ihminen kenen edessä ei haittaa ihan niin paljoa, jos toi vattaröllykkä vilahtaa ;P.

Pari ruaka kuvaa tält päivältä.

Aamupuuroo vadelmakeiton kera.

Jauhelihaa, itämaisia wkkivihanneksia ja PUNAJUURTA!
Facebookissa oli josain ryhmässä keskustelua siitä, kuinka paskaa ruokaa lapset saavat päiväkodissa. (Itse en ole tätä mieltä, enkä jaksa asiasta alkaa edes kirjoittamaan kun menee vain hermot)

Noh, keskutelusta sen verran, että se oli ihan liikaa, kun jonkun pikku Pirkko-Petterille oltiin tarjoiltu PUNAJUURTA! Eikä tuoretta salaattia. Vittu, morjes. Noh, kuitenkin. Tästä keskustelusta asti mun on tehnyt mieli punajuurta. Tänään sitä söin ja oli se hyvvöö <3 Ja kivaa vaihtelua :) Emmä sitä pistänyt paljoa, mut kuitenkin. Muistan itseasiassa kun olin pienenä päiväkodissa ja yks mun lempiruoka oli perunamuusi, kalapuikot ja punajuurisuikaleet. Sekoitin ne aina sellaseks mössöks ja se oli sit NIIN hyvää. Omnom.

Toi jauheliha ja itämaisetwokkivihannekset ei kyl tuu armaan koskaan korvista ulos. Ihan hyvä, se on nimittäin niin hyvää ja halpa tehdä. Jauhelihaa laitan kerralla 100-200g ja kasviksia ainakin sen 200g.

Nyt kuitenkin koitan niitä vattiksia ja sitten suihkun kautta sänkyyn.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

InBody mittailua!

Perjantai ja lauantai  meni palautuessa. kainalot ja ojentajat oli aika juntturassa edellisen reenin jäljiltä. Sitä silti hiukan ounailinkin, kun on toi rintareeni vähän jäänyt vähemmälle. Ei kylläkään tarkoituksella, mut on nyt vaan.

Perjantaina kävin Kaanaassa kahvilla parissakin paikkaa. Sain Marilta komiat treenipökät. KIITOS! Ja tänään ne pääsikin heti testiin lajitreeneihin ja hyväthän ne olikin :)



Parempaa kuvaa pökistä vähän myöhemmin!
Lauantaina mentiin meen Sannan kanssa Puuvillaan InBody mittaukseen....Huoh.

No joo, tiesin, et mun lukemat ei tuu olemaan kovin hyviä, koska ylipainoa on vielä merkittävästi, mutta en ihan noinkaan huonoja tuloksia odottanut....Maaliskuussa pitäis mennä uudelleen, ni sitten julkaisen molempien kertojen lukemat. Sen verran voin sanoa, et te keillä on jonkinmoinen OMRON:in kehonkoostumusmittari, niin älkää kovin sokeasti luottako niihin :D no joo, jotkut asiat oli suht liki inbody-mittauksen kanssa, mut esim. sisäelinrasva on mulla omronin mukaan normaali, mutta  inbody palautti mut maanpinnalle siinäkin....Onneksi!

Mutta sentään yksi positiivinen asia tossa oli; Lihaksisto. Ne mulla on kunnossa ja "normeja" paremmat. Jes!! :) Rasvamassaa tarvis pudottaa päälle 20 kiloa, joka oikin jo tiedossa. Nyt kun noita tuloksia katteli ja kauhisteli, niin luulen, et alkaa se aerobinen maistua piiiikkasen enemmän. Ja alkaakin. Vaikka en siitä juuri millään tasolla nauti, niin se on nyt vaan alettava nauttimaan perkele!




Puuvillassa kun oltiin (iso ostoskeskus siis) niin poikettiin H&M:llä ja Tigerissä. Tigeristä mukaan lähti luuriin uus laturi ja erillinen micro-usb piuha. Yht. 10 e. Ei paha...

Ja mitäs H&M:stä muutakaan kun...

MOOOOR PÄTMÄN TU MII!! <3
Luca meni Sannalle yöks. Me Peppen kanssa vaan oltiin ja katottiin leffaa.



Tänäpä oli sitten lajitreenit Petterin kanssa ja treeni suju ihan kivasti.

-Farmarikävely 2x20m 50kg
-Merimieskävely 2x20m 135kg ja 2x20m 155kg
-Akselia 5x5 32kg

Merkkarissa on vähän vielä reenattavaa, kun meni meinaan selkä ihan pikkasen jumiin taas. Onhan se aika selkä-ja jalkapainoitteista, mut se oikeanlainen irrotus on viel vähän työn alla. Atlaskiviäkin kokeilin, mut ei noussut. Veljeni sanoin, aloin oleen jo vähän "möttöksissä". Selkä oli sanonu sopimustaa irti aika hyvin jo ton merkkarin jäljiltä, ni luovutin aika nopsaan niiden kivien kanssa.

Merkkarista pien videopätkä (155kg). Pistän tän saman leikatun pätkän, jonka laitoin instagramiin.



Salin jälkeen Petteri poikkes meillä vielä kaffell ja sit ite lähin käymään viel parissa paikkaa kaffella.

Nyt kotiuduin hetki sitten ja piti tehä voimapyörällä vähän vattiksia, mut toi selkä on kyl sen vert kipeenä nyt, et pakko passata. Huomenna sit heti aamulla, mikäli selkä antaa myöden!

Huomenna saattaapi jäädä treeni välistä, kun on iltapäivällä sen verran ohjelmaa, mut JOS oikein repäsis ja menis illalla ehkä sulkapalloa pelaamaan?  Let's see..

Huomenna aattelin pyhittää aamupäivän siivoukselle. Perusteelliselle semmoselle. Nyt kuitenkin sänkyyn oikoseen.


torstai 8. tammikuuta 2015

Asiaa mahasta ( EI nahasta) ja tissireeni.

Nonniin... Nyt kun mun "munuais"kipuni otti tänään kunnolla taas vallan, niin aattelin tähän kertoa tästä mun mahastani ja tästä VITUNaikasesta IBS:stä, eli ärtyneestä suolesta. (sis. vähän vessajuttujakin, jos ei kiinnosta, älä lue)

Kaikki alkoi joulukuussa 2010. Oli veljeni häät ja menimme porukalla syömään paikalliseen "texmex(?)" ravintolaan. Ruoka maistui ja ilta jatkui veljeni kotona kosteissa merkeissä.

Seuraavana päivänä vatsaoli jotenkin omituinen, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Sitä seuraavan päivänä menin tekemään entiselle työpaikalleni iltavuoroa. Yhtäkkiä kesken töiden menivät jalat alta ja makasin kaksinkerroin lattialla ja itkin kivusta. Kärvistelin jonkin aikaa, kunnes oli pakko soittaa kaveri hakemaan ja viemään päivystykseen. Soitin myös pomolle, että valitettavasti hommat jäi nyt kesken, mutta ei voi mitään. Koskaan ennen tätä, tai sen jälkeen en ole niin nopeasti ja tylysti jättänyt työpistettäni keskeneräiseen kuntoon. Silloin oli pakko.

Pääsin sisälle ja mut laitettiin tippaan ja annettiin jotain kipulääkettä. Muistan vieläkin, kun se tippa laitettiin ranteeseen, tohon kämmenen puolelle. Hyi vittu. No enivei. Jossakin kohtaa kivut hiukan helpottui ja torkahtelin hiukan. Havahduin jossakin kohtaa, kun hoitaja tuli sanomaan; "Nonii ja sä voitkin sitten lähteä täältä kotiin". Olin hetken aikaa suu auki ja kysyin et miksi, eihän mua ole kukaan vielä edes tutkinut. Hoitaja kertoi, että koska sain niin hyvin nukuttua, niin eihän mulla ny niin kovia kipuja lainkaan olekkaan. Kerroin että juu ei, kyllä kipulääke sitä helpotti. Noh, ilman mitään tutkimuksia tai vastauksia lähdin kotiin.

Aika kului ja unohdin jo koko episodin. Kuitenkin aina vähän väliä vatsaan koski jotenkin ihan eritavalla, kuin ennen. Vessassa suoritettava "kakkos-asia/kakkonen" oli myös ihan ihmeellistä. Saattoi olla melkein mustaa, melkein valkoista, ihan vettä tai kivikovaa. Ja nämä vaihdokset saattoi tapahtua ihan parin tunnin sisään. Kävin lääkärillä useastikkin asiasta. Mitään ei koskaan löytynyt.

Olisikohan ollut sitten joulukuu 2011. Raahattiin joulupyhiksi sängyn runkopatja olohuoneen lattialle ja nukuttiin koko poppoo siinä. Heräsin yöllä ihan järkyttäviin vatsakipuihin. Keikuin patjalla persepystyssä ja ähkin. Sitä kesti noin puolisen tuntia ja sitten mun oli pakko herättää Peppe. Peppe ihmetteli mikä mua vaivaa ja muistan, kun sanoin, että "mä varmaan synnytän". Peppe nousi kohtalaisen äkkiä ( yks niistä harvoista kerroista, kun se on ollut NOPEA ;D ) ylös ja oli ihan yhtälailla puulla päähän lyöty kun mäkin. Kivut olivat jokseenkin samankaltaisia, kun muistin supiststen olevan. Aaltoilevia, polttelevia. KEikuin vielä hetken ja sillä aikaa kunnes menin vessaa keikkumaan. Siellä meni varmaan sellanen...vartti ehkä. Sitten kuulu jäätäväpärähdys ja aattelin että pytty halkeaa. Kroppa tyhjeni ja vatsakipu oli melkein samalla sekunnilla ohi.

Alkoi arki taas. Jollakin tapaa mietin aina vähän väliä tota ihme kipukohtausta, kunnes sitten sen sivuutin.

Noh, silloin tällöin tuli pieniä tai vähän isompia vatsan kouristuksia. Jossakin kohtaa mulla alkoi myös nää "krapula"vatsakivut. Ne oli ihan helvetin kamalia. Tuntu, kun joku olisvedellyt jollakin veittellä pitkin vatsaa. Se kipu ei mennyt ohi särkylääkkeillä. Se meni ohi vain parin tunnin tiroilla. Peppekin sanoi jossakin kohtaa, että " haluat vaan nukkua, sano vaan ihan suoraan" No joo, krapulassa usein halusinkin, mut kyse ei ollut siitä. Vatsakipu oli myös arjessa vahvasti mukana. Sitten mukaan tuli tietysti googlettelu. Mullahan oli heti tietysti kaikki maailman mahasyövät ja muut. Noh, varasin ajan lääkärille. Taas. Mitään ei löytynyt. Sitten varasin ajan yksityiselle. Jätin ulostenäytteen ja otettiin (taas) verikokeita ja menin lääkärin vastaanotolle. Kaikki kokeet ja sontsanäytekin oli puhtaita. Lääkäri kertoi mulle närästyksestä. Kerroin lääkärille, että tiedän kyllä mitä närästys on. "No mutta tässä olis näitä Somac:eja."...Ööö...mua ei närästä. Tämä samainen keskutelu käytiin n. 10-15 kertaa. Kaikki laitettiin närästyksen piikkiin. Lähdin taas kerran "tyhjin käsin". Tai no, olihan mulla Somacit...Hahhah..

Vatsakipuja tuli ja meni. Jossakin kohtaa menin taas lääkärille, kun nämä Somacit ei auttaneet. Sain luuden reseptin. Tämän lääkkeen nimeä en muista enään, mutta sekin oli ns. happolääke. Joo, ei se auttanut. Tai luulin auttavan aluksi, mutta kivut tulivat takaisin. (yllätys).

Soitin taas lääkäriin. Tässä kohtaa olin jo varma, et mua pidetään ihan totaalisena idioottina, joka on vaan luulosairas. Joo, olin mä sitäkin varmasti, mut kyllä niitä mahakipujakin mukavasti oli. Sain lähetteen gastroskopiaan eli vatsalaukun tähystykseen. Toisaalta olin helpottunut ja toisaalta mut valtasi tunne, et mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin? Jos löytyykin jotain vakavaa? Noh, gastroskopian aika tuli. Kokemus oli ihan helvetin kamala. Ei kivulias ollenkaan. Se olikin ainoa positiivinen asia, jonka voin siitä toimenpiteestä sanoa. Huhhuh...Noh, mitään ei löytynyt siinäkään. Vatsaportti ei kuulemma ollut löysä eikä kireä. Eli refluksin rajamailla. Hapot nousee ylös silloin tällöin, mutta siihen ei kuulunut närästys. vain happamat röyhyt. JOHON EI AUTTANUT SOMAC. Saatana. koepaloista kuulemma soitellaan myöhemmin.

Koepalat olivat ok. Jossakin kohtaa kävin myös laktoosi-intorelanssi kokeissa. Nekin tulokset oli ihan fine.

Tässä kohtaa eletään ehkä about 2012 puoltaväliä. En muista ihan tarkkaan.

Tyydyin taas vastaukseen " onkohan sulla henkisesti kaikki hyvin...voiskohan se johtua kun sulla kuitenkin ollut joskus tota masennusta..." Jumapliut. Joo, on ollut, mutta eipä mulla silloin mitään mahavikaa ole ollut.

Tässä jossakin välissä mulla jäi myös menkat kokonaan pois..

Aloin uskoo jo itsekin siihen, et mulla on vaan päässä vikaa ja kuvittelen kaiken. Se tunne, kun kaikki vähättelee sun vaivojas ja kipujas, on ihan vitun avuton. Kaikki pitää sua vaan luulosairaana. Se on niin avuton tunne, että oksat pois.

Sitten otin puhelimeen käteen ja soitin samaiselle mieslääkärille, jolla kävin kun odotin Lucaa. Reijo Raitala. Yksi maailman parhaimmista lääkäreistä, joka mua ainakin on "hoitanut". Hällä siis oma vastaanotto Porin keskustassa ( Käsittääkseni ns naistenvaivoihin ja raskauksiin ym. hoitaa vain, en ihan varma mutta näin muistelisin)  Selitin Reijolle tilanteen ja kysyin, että voisiko hän ultrata mun vatsan, vaikkei tällaiset "hupi"ultrat hänen työnkuvaansa kuulu. Reijo lupasi ultrata. Mä olin niin onnellinen.

Menin Reijon vastaanotolle hyvinkin jännittyneenä. Vatsa ultrattiin. Ainoa ns. epäkohta joka sieltä löytyi, oli kysta munasarjassa. Halkaisijaltaan n. tikkarin kokoinen joka olisi kuulemma täysin harmiton. Kipuni eivät kuulemma voi johtua siitä. Ehdin jo taas miettiä, että mikä helvetin supersairaus mulla on....Sitten Reijo kysyi multa, että olenko koskaan kuullut ärtyneestä suolesta. Vastasin, että muistan lukeneeni asiasta jotain, kun aikoinani vaivojani googlettelin. Puhuttiin aiheesta enemmän ja enemmän. Sitten alkoi mullakin palaset loksahtelemaan paikoilleen ja jonkinlainen rauha laskeutui mun pääni sisään. "Voiko tää kaikki olla VAIN sitä".

Vaivat jatkui edelleen, mutta osasin jo vähän kontrolloida niitä. Tiesin ylipainon, alkoholin, tupakan, kahvin ja aivan vääränlaisen ruokavalion olevan syypää näihin kipuihin. Silti jatkoin aika huoletta samaa rataa,,,Välillä skarppasin ja sitten lipsuin taas vanhoille raiteille.

2013 oltiin laivalla kavereiden kanssa (Siittä taitaa postauskin löytyä tuolta 01/2013 kohdilta).
 Siellä mulla tuli taas ns. krapula päivänä se puukotusmahakipu. Nukuin melkein koko toisen päivän. Lounaan kävin syömässä ja vähän siellä kierreltiin, mut nukkuessa meni menlekin sitten loppuaika...

Sitten aloitinkin keväällä 2013, äitienpäivän jälkeisenä maanantaina tän täyskäännöksen mun elämässäni. Pullamössöhiilarit jäi ja alkoholin kulutus väheni aika paljon. Aloin voimaan paljon paremmin. Enkä pelkästään IBS:n vaan ihan senkin vuoksi, kun paino alkoi putoamaan ja vielä kohtuu nopeasti. Aloin kuitenkin huomaamaan, että mun IBS oireet olivat hyvin olemattomia. Välillä saattoi olla jotain pientä, mutta voin paljon paremmin.

Nyt kuitenkin (kuten tännekkin olen purkanut monesti) on tää ärtynyt suoli alkanut ilmoittamaan itestään. Eli tää "munuais"kipu.

Olen käynyt 2 krt päivystyksessä. Valkkarit inan koholla. Ei muuta
Verikokeissa. Ei mitään.
Pissanäytteestä löytyi protskuja, mutta toisessa ei mitään, eli luultavasti johtui valkovuodosta.
Lääkärissä vatsaa paineltiin ja asiasta puhuttiin 30 minuuttia. Mihinkään tulokseen ei päästy. Sanoin lääkärille, että oon alkanut saamaan taas samantapaisia pelkotiloja iltaisin, kuin silloin joskus ennen diagnoosia Ja ne ei todellakaan ole kivoja... Mun oma lääkäri lupasi katsoa mulle ultra aikaa, jottai saisin mielenrauhan. Nyt mulle soitettiin tänään ja tuo aika on nyt sovittu. Nyt mulla on taas se tunne....Odotan innolla mutta silti pelolla. Haluan et selitys löytyy, mutta toisaalta en halua mitään löydettävän. Ristiriitaista......Helvetin inhottavaa.

Nyt olen jotenkin osannut nää kolme viimeistä "munuais"kipu kohtausta yhdistää alkoholiin.( kipuja ollut siis useamminkin, kuin kolme kertaa) Tää tuli kyllä viiveellä nyt uudenvuoden jälkeen... Enkä nyt ihan varma ole liittyykö tähän alkoholi, mut luulisin niin.

Tähän kipuun ei ole särkylääkkeet tehonnut ennen, paitsi tänään. Aamulla otin Paratabsin. Ei tehonnut. Lähettiin Lucan kanssa kaupungille ja poikettiin apteekissa. Otin myöhemmin paratabsin ja burnan samaan aikaan. Kipu alkoi kuitenkin hiukan helpottua. Salilla en tainnut kertaakaan miettiä edes koko vatsaa. Jes!

Tässä mun IBS tarinani. Varmasti unohdin jotai mainittakin, mut näin pääpiirteittäin.Nyt todellakin toivon, et nää "munuais"kivut ovat myös tätä ärtynyt suoli-vaivaa. Kutsun sitä munuaiskivuksi, koska se oli silloin pahimmillaan aina pissatessa ja kipu heijastui myös välillä selkään/vatsaan. Puolikin vaihteelee. Hmm..

Että sellasta tälläkertaa!

Sitten tän päivän kuulumiset. Sanna, Salla, Janne ja Enska kävi tänään. Ennen kun lähdin salille, ni lauleskeltiin Sannan kans vähän karaokea.

Rintareeniä pitkästä aikaa;

-Penkkiä 1x12 15kg 4x12 27kg
-Rintaa ylätaljassa(ristitaljan tavoin) 3x12 10kg
-Yliveto 1x12 12kg ja 3x12 14kg.

Ihan jees oli! Huomenna sitten taas vattikset. ( Voisin hehkuttaa niitäkin taas, mut jätetään se tälläkertaa ;) )

Sit tähän viel tältäpäivältä pari kuvatusta.




Nyt pientä diipailua vielä ja sitte unten maille!